Deadlineen kuukausi aikaa

Tasan kuukauden kuluttua on harjoitustyön palautuksen deadline. Toisaalta tässä tuntuu vielä aikaa riittävän, mutta toisaalta tuntuu että aikaa on aivan liian niukasti!

Viime päivät olen työstänyt suunnitelmaa oikein urakalla. Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen yleissuunnitelman saanut jo varsin hyvälle mallille työstettyä. Tämän jälkeen siirryin piirtämään altaan tasaus-, kuivatus- ja mittapiirustusta. Tässä on samalla tullut pähkäiltyä eri piirroksille parhaiten soveltuvia mittakaavoja. Yleissuunnitelman piirsin A3 paperikoolle mahtumaan, eli mittakaavaan 1:500. Tasauspiirroksen puolestaan on tarpeellista olla tarkempi, kun otetaan huomioon sen tarpeellisuus teknisenä asiakirjana. Näin ollen lähdin työstämään sitä 1:200 mittakaavassa. Paperikoko kasvoi huomattavasti. Tämä tarkoittaa että työn taittovaiheessa tulee ylimääräisiä vaiheita, kun erikokoisia papereita kokoaa yhteen. Tasauspiirroksen jälkeen lähden työstämään leikkauskuvia ja tarkentavia periaatekuvia. Yksin kun harjoitustyötä väsää, niin kyllä tässä hommaa riittää, huh!

Tavoiteaikatauluna olisi saada kaikki suunnitelmapiirrokset valmiiksi toukokuun ohjaukseen (8.5). Katsotaan kuin käy! Jos ohjauksessa tulee jotain isompaa muutostarvetta esiin, niin ehdin tarvttaessa sellaisia vielä tehdä. Ohjauksen jälkeen aion keskittyä havainnekuvien tekemiseen ja raportin taiton kokoamiseen, niihinkin on jätettävä hyvin aikaa. Eritoten havainnekuvien tekeminen on todella hidasta ja työlästä (vaikka myös mukavaakin).

Kuumeilua

Maaliskuun lopussa olleen tentin siivittämänä pääsin jo varsin hyvään alkuvauhtiin suunnitelmien laadinnan kanssa. Tentissä laaditun piirustusluettelon avulla itsellekin kirkastui tarvittavat suunnitelmat sekä tietysti niiden työjärjestys. Ehdin onneksi jo aika hyvälle mallille vesirakenteen ja siihen keskeisesti liittyvän alueen yleissuunnitelman laadinnassa. Kunnes kuinka ollakaan tuli sairastuminen covidiin! Viime viikolla olo oli varsin hyytelöä kuumeesta johtuen. Onneksi nyt jo vointi parempi, joten ei muuta kuin uudestaan ajatusmyssyä päähän!

Tänään olenkin pohtinut suunnittelemani vesirakenteen osalta siinä tapahtuvan veden kiertoa. Oma suunnittelukohteeni on siis golfkentän vesieste. Pelillisissä vesiesteissä vedenpinnan taso pyritään pitämään mahdollisimman korkealla, jotta pelaajan on mahdollista ennakoida pallon mahdollinen joutuminen vesiesteeseen ja suunnitella lyöntinsä vesiestettä välttäen. Koska pelillisessä vesiesteessä vedenpinnan taso halutaan pitää stabiilina ja mahdollisimman korkealla, ei vesiesteen vettä ole tarkoituksenmukaista imeyttää maaperään. Näin ollen kyseessä olevan rakenteen tulee olla vettä keräävä allas. Samalla myös vettä varastoiva allas, koska käytännössä golfvesiesteiden vettä usein hyödynnetään kentän kasteluvetenä. 

Golfkentät puolestaan varustetaan maalajista riippuen vähintäänkin pintakuivatusputkilla ja ne johdetaan takaisin vesiesteisiin. Sitten toki taivaalta satava suora sade lisää vesimäärää altaassa, mutta vettä myös koko ajan haihtuu sieltä pois. Ja tässä kyseisessä suunnittelutyössäni vesiesteeseen johdetaan alueen yläpuoliselta rakennettavalta alueelta sekä työmaavedet että lopulta hulevesiä. Ja altaan täyttyessä ylimääräinen vesi johdetaan ylivuotoputkella pois altaasta. 

Eli vettä tulee ja menee moneen suuntaan. Tein tästä pienen hahmotelman paperille. Näkyypä tuossa hieman viittausta myös tulevan vesiesteen muotoonkin. Näillä ajatuksilla taas eteenpäin!

Suunnittelutyön alkuvaiheen prosessikuvaus

Maaliskuun viikot ovat kuluneet suunnittelualueen niin sanotussa haltuunotossa. Suunnittelualueeseen perehtyminen on ollut toki tärkeää myös työvaiheiden 2&3 palautuksen kannalta. Koska itselläni ei ole suunnittelualueeseen eli Pyhätunturiin mitään aiempaa kytköstä, olen alueen kartoituksessa lähtenyt liikkeelle aivan puhtaalta pöydältä ilman paikallistuntemusta. Tämä voi toisaalta olla eduksikin, kun en ole voinut "oikaista" alueeseen tutustumisessa. Samalla on tullut huomatuksi, miten laajasti erilaista aineistoa on mahdollista löytää verkkoalustoilta ja -sivustoilta. 

Tähän astinen kohteen kartoitus ja suunnittelutyön kontekstin määrittely on loppujen lopuksi sujunut loogisesti askel kerrallaan edeten. Tässä vaiheessa, kun kartoitustyö on kutakuinkin valmis, samoin suunnittelutyön tavoitteiden kannalta keskeiset asiayhteydet on määritelty ja konsepti luotu, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä tähän astista työnkulkua prosessina. 

Prosessin alkuvaiheessa keskityin siis kohteen kartoittamiseen. Tämä ikäänkuin loi maisemallisen  lähtökohdan. Kartoitusvaiheen alussa itselläni ei ollut vielä selkeää käsitystä siitä, mitä käytännössä tulen työssäni suunnitteluratkaisuna laatimaan. Hatarana suunta-ajatuksena oli Pyhätunturin latvoilta alkunsa saava Rajaoja, joka varsinkin tunturin koillisrinteillä on vielä varsin luonnontilainen ja myös taimenen kutualuetta. Kohteen kartoitusvaiheessa kahlasin perusteellisesti Pyhän matkailualueen sivustoja, Pelkosenniemen kunnan sivustoja, paikkatietosivustoja, Pyhän vesistöihin liittyviä sivustoja, Pyhä-Luoston kansallispuistoon liittyviä sivustoja jne. Tein muun muassa havaintoja, että Rajaojaan on reilu kymmenen vuotta sitten kaivettu kala-altaita. Kävin läpi pohdintoja, että suunnitteluratkaisuni voisi liittyä näihin kala-altaisiin ja niiden muokkaamiseen siten, että ne vaikuttaisivat positiivisesti taimenen lisääntymiseen. Tutoroinnissa asiaa tutkimme ja keskustelun lopputuloksena oli, ettei kala-altaat ole sellaisessa tilassa, että ne vaatisivat ennallistamista. Se ajatus oli siis niin sanotusti vesiperä. Onneksi tässä vaiheessa olin jo tehnyt havaintoja alueen maankäytön muutoksista, jotka toteutuessaan tulisivat vaikuttamaan voimakkaasti Rajaojaan ja Pyhätunturin pohjois- sekä koillispuolelle. Alueelle on hyväksytty niin sanottu Noitatunturintien asemakaava, joka pitää sisällään loma-asuntoalueen rakentamisen sekä golfkentän rakentamisen. Tässä kohtaa käänsin ajatukseni toisin päin: sen sijaan että miettisin suunnitteluratkaisua jolla halutaan ennallistaa jo tapahtuneita heikennyksiä, etsin suunnitteluratkaisua, joka ennaltaehkäisee heikennysten toteutumista. Tämä oikeastaan oli hyvin ratkaiseva oivallus itselle. Tämän oivalluksen kautta sekä suunnittelun tavoitteiden määrittely kirkastui ja sen mukainen konsepti alkoi syntymään. 

Laadin tähän astisesta työnkulusta oheisen prosessikuvauksen.

             

 

Käytännön suunnitteluratkaisujen kartoitusta olen pyrkinyt tekemään monesta suunnasta. Tammikuussa osallistuin pääkaupunkiseudun hulevesiseminaariin, jossa esiteltiin useita mielenkiintoisia käytännön ratkaisuja, kuten Länsimäen biosuodatinallas, Metsäläntien biohiilisuodatusallas ja Espoon Kirkkojärven tulvasuojausrakenteet. Helmikuun lopussa osallistuin Hulevesijaoston aamukahvitapahtumaan, jossa pääsin kuulemaan käytännön kokemuksia hulevesien biosuodatusrakenteiden suunnittelusta, toteutuksesta ja kunnossapidosta sekä Turusta (Suikkilantien biosuodatusallas) että Lahdesta (Hennalan suodatusaltaat). Tämä hulevesijaoston tilaisuus oli siinä mielessä itselleni merkityksellinen, että tämän tapahtuman keskustelutilaisuudessa tuotiin tärkeänä huomioitavana asiana rakentamisjärjestys. Asiantuntijoiden keskustelussa nostettiin esiin hyvin se, että nykyisin aluerakentamisissa tulisi aina edellyttää, että uuden alueen rakentamisen työmaavedet pitää suunnitellusti käsitellä. Eli aina ensin on rakennettava suodatusrakenteet. Tämän tilaisuuden ansiosta havahduin tosiasiaan, että hulevesialtaan tulee toimia jo rakentamisaikaisten vesien käsittelijänä, ei vain valmiin alueen hulevesien käsittelijänä. Tilaisuuden jälkeen tutustuin eri kaupunkien laatimiin työmaavesiohjeisiin sekä muutamiin opinnäytetöihin asiaan liittyen ja päätin linkittää työmaavesien käsittelyn yhdeksi systeemisen suunnitteluratkaisun tavoitetilaksi. Maaliskuun alkupuolella osallistuin Maisemasuunnitteijat ry:n aamukahvipalaveriin, jossa esiteltiin mm. Tuusulanjärvelle toteutettuja kelluvia saaria sekä Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelle toteutettuja pieniä keinotekoisia lintusaaria. Nämäkin vaikuttavat mielenkiintoisilta ratkaisuilta erityisesti alueellisen linnuston kannalta, mutta mahdollisesti myös esteettisinä elementteinä maisemassa.

Edellä mainittuihin tapahtumiin osallistuin siis jo ennen kuin konseptini oli valmistunut, joten työnkulun prosessi ei ole täysin lineaarisesti kulkenut asiasta toiseen. Kurssityöhön liittyviä teemoja olen kartoittanut osin päällekkäin, välillä palaten johonkin aiemmin käsittelemääni myös senkin mukaan minkälaiseen aineistoon olen tiedonhaun aikana päätynyt. Tiedonhakuun liittyy ominaispiirteenä se, että joskus pyrkiessään etsimään tietoa jostain tietystä aihepiiristä huomaakin lukevansa jotain mielenkiintoista ja itse haettua asiaa sivuavaa materiaalia. Eräänä pohdinnan haarana on itselläni ollut myös hulevesialtaiden ja biosuodatusaltaiden käytännön kunnossapito. Kunnossapidon haasteisiin olen erityisesti tutustunut työtehtävieni kautta muun muassa urakka-asiakirjojen sisältöjen ja niihin liittyvien tuotekorttien tarkastelulla. Tämä on avannut silmiini tosiasian, että hulevesi- ja biosuodatusaltaiden kunnossapito on pääosin vielä vakiintumatonta kaupunkitasolla, eli urakka-asiakirjat eivät ole seuranneet perässä hulevesirakenteiden rakentamisessa. Tämä vaatii ehdottomasti tiedonkeruuta kunnossapidosta nousevista huomioista (esim. suodatinkankaiden käyttö) ja uusien kunnossapitokäytäntöjen sisäistämistä sekä näiden erikoisrakenteiden vaatimien kustannuslisien mukaantuomista käyttömäärärahoihin. Käytäntöjen selkeytystä tulee varmasti edesauttamaan “Hulevesirakenteiden kunnossapitoluokitus ja yleinen työselostus” -hankkeen eteneminen. Hankkeessa tuotetaan

luonnonmukaisten hulevesirakenteiden kunnossapitoluokitus ja se täydentää Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 ja Viheralueiden kunnossapidon yleisen työselostus VKT 2021 - julkaisujen sisältöä. Julkaisun käsikirjoitusmateriaali on parhaillaan kommentointikierroksella (24.3‒20.4.2022).

Lopuksi pohdin vielä omaa oppimisprosessiani. Kurssin kongnitiivinen ympäristö eli oppimisen kohteena olevat tiedot ja taidot ovat minulle hyvin mieluisia ja koen niiden oppimiseen korkeaa motivaatiota. Motivaation lähtökohdat linkittyvät omaan arvomaailmaani, johon kuuluu luonnon merkityksellisyys ja monimuotoisuuden säilyttäminen. Kiinnostus luontoon on kerrostunut itseeni ajan saatossa lapsuudesta alkaen. Maisema-arkkitehdin työkentässä pääsen kiinnostuksen kohteideni "alkulähteille" ja muun muassa tämän vesirakentaminen -kurssin kautta pystyn lisäämään tähän uusia, ammatillisia kerroksia ja laajentamaan osaamistani. Vaikka tämän kurssin tiimoilta olen kahlannut hyvin monipuolisesti erilaisia materiaaleja aiheeseen liittyen, niin tiedostan samalla, että näiden luonnonmukaisten vesirakentamisratkaisujen ”möyhyminen” on omalla kohdallani kuitenkin monella tapaa vasta alkutekijöissään. Mielenkiinnolla odotan milloin jatkossa tulevaisuudessa eteeni avautuu mahdollisuuksia syventää tämän aiheen oppimista vielä tästäkin eteenpäin.

Näin ollen olen edennyt kartoitusvaiheen jälkeen tavoitteiden määrittelyyn ja konseptin laadintavaiheeseen ja näiden vaiheiden jälkeen eteenpäin tekemään tiedonhakua konseptiini linkittyvistä suunnitteluratkaisuista. Työmaavesien käsittelyn suunnitteluratkaisuista ja suodatusaltaiden suunnitteluratkaisuista olen saanut kartutettua varsin hyvän kuvan. Golfvesiesteiden osalta perehtyminen on osaltaan kesken, koska näistä vesiesteistä on osoittautunut hankalaksi löytää rakennepiirustuksia. Onneksi Golfliiton kautta löytyy opas golfkentän rakentamisen periaatteista, jossa myös vesiesteen malli tuodaan esiin.

Seuraavana vaiheena on näiden kolmen eri toiminnallisen näkökulman yhteensovittaminen yhdeksi suunnitteluratkaisuksi. Vastaavaa valmista vesirakenneratkaisua en ole etsinnöistäni huolimatta löytänyt, joten näin ollen koen olevani mielenkiintoisen haasteen äärellä. Kuten välikritiikissä kommentoitiin, on tämä uniikki ja monikäyttöinen vesiaihe erittäin herkullinen lähtökohta suunnitteluun. Oli rohkaisevaa saada samansuuntainen näkökulma, mitä itsellänikin on. Sen lisäksi, että vesieste olisi golfkentällä maisema-arkkitehtuurisesti ainutlaatuinen aihe, toimisi se kentän käyttäjien tietämättä luonnonmukaisena rakenteena haitallisten hulevesien käsittelyssä ja siten estäisi Rajaojan vedenlaadun heikkenemistä. Tätä kohti siis seuraavaksi! https://www.neefusa.org/nature/plants-and-animals/stormwater-runoff-can-make-waves-salmon-and-human-health

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/507571/H.Vilminko_opinn%C3%A4ytety%C3%B6_YAMK.pdf?sequence=2&isAllowed=