Arvosanaäänestys

Huomasin Mycosta, että meillä onkin vielä tehtävänä antaa myös arvosana esitellyille ja opponoiduille harjoitustöille. Vastausaika alkaa maanantaina kritiikkitilaisuuden jälkeen klo 17 ja se jatkuu tiistaihin klo 17 asti. Vastausaika on lyhyt, joka tarkoittaa että töitä ei enään siinä vaiheessa mitenkään ehdi lukemaan tarkasti läpi. Täytyy sanoa, että onneksi äänestyksen lopputulos ei ole harjoitustyön loppuarvosana, sillä kun ajattelee että arvosteltavia töitä on yhteensä kolmetoista, niin yhden päivän aikana ei mitenkään ole mahdollista lukea jokaista työtä huolella ajatuksella läpi. Saattaisi siinä äänestyksellä olla arvaamattomiakin vaikutuksia töiden lopullisiin arvosanoihin :) Hyvä myös, että äänestys on nimetön, eli tieto kenenkään antamista arvosanoista ei tule näkyviin (edes opettajille). 

Arvosanojen antamisesta juontuu mieleeni eräs artikkeli oppimisen arviointiin liittyen. Yliopistopedagogiikka -lehdessä julkaistussa artikkelissa Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? artikkelin kirjoittajat (Virtanen, Postareff & Hailikari) kiteyttävät, että tavoitteesta ja tehtävästä riippumatta oppimisen arvioinnin tulisi olla luotettavaa ja oikeudenmukaista. Kirjoittajien mukaan arviointiin liittyy keskeisesti kaksi käsitettä: arvioinnin reliabiliteetti ja arvioinnin validiteetti. 

Reliabiliteetilla viitataan siihen, miten tarkasti ja osuvasti arvioidaan juuri sitä mitä on tarkoitus arvioida ja toisaalta sitä, miten johdonmukaista arviointi on. Kirjoittajat täsmentävät, että luotettavan arvioinnin tulisi olla johdonmukaista ja vapaata sattumanvaraisuuksista ja muista ulkoisista muuttujista, kuten siitä, kuka arvioi ja missä tilanteessa. Esimerkiksi arvioijan / opettajan fyysinen kunto tai stressin aste ei saa vaikuttaa arvioinnin lopputulokseen eikä se, kuka arvioinnin tekee. Eli kahden eri arvioitsijan tulisi siis päätyä samankaltaiseen arvioon. 

Arvioinnin validiteetilla puolestaan kirjoittajien mukaan tarkoitetaan sitä, että arvioinnin tulisi mitata sitä osaamista, mitä sillä on tarkoitus mitata ja vastaavasti arvosanojen tulisi heijastaa luotettavasti osaamisen laatua, laajuutta ja tasoa. Arvioinnin tulisi täyttää nämä keskeiset kriteerit ollakseen luotettavaa ja oikeudenmukaista. Luotettavuuden ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi arvioinnin suositellaan olevan kriteeriperusteista eli perustuvan etukäteen asetettuihin kriteereihin. Ja näiden kriteerien tulisi kuvastaa sitä, mitä opiskelijoiden tulisi osata kurssin jälkeen, eli olla yhteydessä kurssin tavoitteiden kanssa. Tavoitteita ei tulisi kuvata pelkästään määrittelemällä opittavia sisältöjä, vaan kuvata täytyy myös tavoiteltava ymmärryksen taso. 

Arviointikriteerien avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeää, jotta opiskelijat tietävät, millä perusteilla heitä tullaan arvioimaan. Opiskelijoiden tulisi saada myös tietää, mikä on arvioinnin tavoite ja tehtävä milloinkin. Artikkelin kirjoittajien näkemykset edustavat mielestäni erinomaisia suuntaviivoja arvioinnin periaatteille. Opiskelijan tulee voida luottaa, että arviointi on oikeudenmukaista ja tasapuolista. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että arvioijat toteuttavat arvioinnin tutkinnon tai kurssin osaamistavoitteiden mukaisesti. Opiskelijalähtöisyyttä ja laadukasta arviointia on myös se, että opiskelijalle tiedotetaan arviointipäätöksestä ja hänellä on mahdollisuus tutustua arviointiaineistoon ja saada tieto osaamisen arvioinnin perusteista. 

Miksi arvioinnilla sitten on merkitystä? Yksi syy on se, että kun arviointi on tehty laadukkaasti, työelämä voi luottaa, että opiskelijalla on tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen hallussaan valmistuessaan. Arviointien antaminen ei itse asiassa ole mikään helppo tehtävä. Opiskelijaryhmät ovat hyvin laajoja ja opiskelijoiden taustat ovat erilaisia. Näin ollen myös heidän osaamistasoissaan voi olla vaihtelevuutta kurssin alkaessa (vaikkakin kurssille pääseminen edellyttää jotain tiettyjä aiempia suorituksia). Tämä tuo luonnollisesti omat haasteet opettajalle arviointiin, jotta se pysyy luotettavana ja johdonmukaisena opiskelijan lähtötasosta riippumatta.

Tuohon edellä mainitsemaani Yliopistopedagogiikka-lehden artikkeliin peilaten täytyy todeta, että tällä kyseisellä kevään kurssilla on selkeästi tuotu esille harjoitustyöhön liittyvät arviointikriteerit. Yllä olevassa taulukossa on nämä arviointikriteerit esitettynä. On hyvä, että arviointikriteerit hajautetaan eri osa-alueisiin ja niistä kutakin osiota tarkastellaan tarkemmin. Käytännössä toki voi olla joissain tapauksissa hankalaa jakaa harjoitustyötä eri osa-alueisiin, kun ne limittyvät myös toistensa päälle ilman selkeitä rajoja. Itse olen oikeastaan koko kurssityön ajan painiskellut maisema-arkkitehtonisen painotuksen ja ekologisen painotuksen kanssa, koska olen tässä harjoitustyössä kokenut ne jotenkin toistensa vastinpareiksi (dualismia luonnonympäristö ja luonnonympäristö). Tähän varmastikin vaikutti se, että kurssin alkukuukausien luennot painottuivat hyvin vahvasti purojen ja uomien ennallistamistarpeeseen ja luontoympäristöihin. Muistan raapineeni useasti päätäni, että miten kummassa saan linkitettyä peräkorvessa sijaitsevan ojitusuoman ennallistamissuunnitelmaan maisema-arkkitehtonisesti korkeatasoista designia :) 

Kurssin luennoissa maisema-arkkitehtonisesti korkeatasoisia vesirakennelmia käsiteltiin harmillisen myöhään, eli vasta 2.5 Terveisiä rapakon takaa -luennossa. Oman ajatustyöni kehittymisen kannalta olisi ollut hyvin hedelmällistä, että tämä luento olisi ollut jo tammi- helmikuussa harjoitustyön aihetta määritellessäni. Tätä nyt pohtiessani tein pienen kierroksen harjoitustöiden sijoituspaikoista ja huomasin, että vain viisi kurssityötä kolmestatoista sijoittuu tiiviisti rakennettuun kaupunkiympäristöön (kuoppapuisto, hanasaari, lumilogistiikka, vöyrin vedet, sibeliuspuisto). Se, että onko valinnut suunnitelmanalueekseen rakennetun kaupunkiympäristön vai luontoalueen vaikuttaa eittämättä harjoitustyön maisema-arkkitehtoniseen otteeseen.  Luulenpa, että jos nyt olisin aloittamassa kurssin uudestaan, niin valitsisin harjoitustyöni suunnittelualueeksi jonkin kaupunkialueen. Mutta ainahan voi tosiaan jossitella! :)

Arvionti on siis jo peruslähtökohdiltaan varsin vaikea laji. Tämän kurssin tapauksessa harjoitustöiden arvioinnin vaativuutta lisää se, että suunnittelualueet ovat kaikki toisistaan erilaisia, erikokoisia ja sijoittuvat eri ympäristöihin. Myös työryhmien koot vaihtelevat yhden hengen ryhmistä viiden hengen ryhmään saakka. Eipä ole mikään helppo nakki näiden töiden luotettava ja oikeudenmukainen arviointi!