Kurssin lopetus

Maisemarakentamisen syventävä kurssi oli kokonaisuutena hyvin opettavainen ja lisäsi paljon asiantuntemustani vesirakentamiseen liittyen. Kurssin osaamistavoitteena oli, että opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt johonkin maisemarakentamisen tekniseen erikoiskysymykseen. Opiskelija hahmottaa maisemarakentamisen teknisen tiedon hankintaan, tuottamiseen ja soveltamiseen liittyvät haasteet. Opiskelija tuntee toteutussuunnittelun ja rakentamisen käytäntöjä sekä osaa hankkia, tuottaa ja soveltaa maiseman rakentamiseen liittyvää teknistä tietoa maisema-arkkitehdin työssä.”

Kurssin sisältöön kuului ohjattua opetusta 50 tuntia (luennot, tuntitehtävät, harjoitukset, seminaari- ja palautetilaisuudet), itsenäistä työskentelyä 220-350 tuntia (suunnitteluharjoitustyö ja siihen liittyvä tutkielma, tenttiin valmistautuminen, oppimispäiväkirja), yhteensä 270-400 tuntia.”

Kurssin alussa meillä oli tehtävänä laatia työohjelma torstaihin 10.2 mennessä. Laadin tähän määräaikaan mennessä ensimmäisen työohjelmani. Vielä tuolloin talvella pandemia-tilanne oli hankala, joka vaikutti muun muassa siihen, että päätin tehdä kurssityön itsenäisesti, koska koin konkreettisten lähitapaamisten järjestelyn hankalaksi alati muuttuvan koronatilanteen vuoksi. Oman aiheen valintaan tällä yksintyöskentelyllä oli toki merkitystä ja kuten ohjeistettiinkin, niin kurssityön sisällön laajuutta tuli tähän suhteuttaa. Kurssin osaamistavoitteena vahvasti esiin tuotu teknisyys vaikutti myös ensimmäisen työohjelmani laadintaan. Valitsin tuolloin aiheekseni pientalotonttien hulevesihallinnan ratkaisukeinot tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. 

Valinnan taustalla oli näkökulma siitä, että globaalit haasteet kuten ilmastokriisi, luontokato, vesi-alueiden pilaantuminen sekä energian tuotanto vaikuttavat vahvasti yhteiskuntarakenteidemme toimivuuteen. Kaupunkien konkreettisina ongelmina ovat kaupunkitulvat, lisääntyvä maankäyttö ja sen myötä tiivistyvä kaupunkirakenne ja hulevesien hallittu ohjaus. Vesirakentamisessa korostuu edelleen hulevesien suora ohjaaminen hulevesijärjestelmiin. Toisena asiana korostuu se, että vesirakentaminen keskittyy edelleen suuremman kokoluokan hankkeisiin ja toimijoihin. Pienempien toimijoiden, kuten yksityisten kiinteistöomistajien intressit esimerkiksi luontopohjaisiin ratkaisuihin ovat vielä hyvin vähäiset. Kaupunkien toimesta tonttikohtaista hulevesien ohjausta pyritään aikaansaamaan kepillä, eli erilaisin määräyksin, mutta maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta määräykset täyttävät ratkaisut ovat mitäänsanomattomia. Selkeänä ongelmana tähän liittyen on, että kiinteistönomistajien tietoisuus hulevesirakentamisesta on hyvin hataraa, eikä sen merkitystä ylipäätään hahmoteta. Näin ollen koin aiheen mielenkiintoiseksi. 

Käytännön haasteena tässä aiheessa oli se, että mittakaavaltaan tällainen pientalotontin (esim. rivitaloyhtiö) vesiaihesuunnittelu oli liian pienikokoinen. Määräaikaan mennessä palautetuista työohjelmista saatiin nopeasti kirjallisesti palaute. Saamani palaute oli seuraava:

Koska palautteen mukaan suunnittelualue oli liian pieni kurssityön kannalta, lähdin pikaisella aikataululla työstämään uutta työohjelmaa viikonlopun aikana. Maanantaina 14.2 oli intensiivipäivä, jossa omat aiheet oli tarkoitus esittää. Koska aikataulu oli aiheen valinnan kanssa siinä vaiheessa hyvin tiukka, oli mahdotonta ajatella jalkautuvansa maastoon mahdollisten alueiden tarkastelua varten (toki tuolloin oli luntakin maassa hyvin runsaasti). Näin ollen päädyin valitsemaan suunnittelualueen toisessa kurssissa kartoitusvaiheessa olleesta suurmaisemakokonaisuudesta. Tämän päätöksen jälkeen laadin uuden, 10 opintopisteen suuruisen työohjelman, johon määrittelin henkilökohtaisiksi oppimistavoitteikseni:

• konseptityövaiheeseen keskittymisen
• kohdealueen muutosherkkyyden tarkastelun
• kohteeseen soveltuvan vesirakennemuutoksen suunnittelun 
• visualisointitaitojen kehittämisen

Konkreettisena oppimistuloksena olisi työ, jossa yhdistyvät konseptin eri teemat sekä ongelmanratkaisu ja harjoitustyön kohteeksi tarkensin Pelkosenniemellä sijaitsevan Rajaojan. Alkukurssin luennot olivat painottuneet hyvin vahvasti luonnonuomiin, niin ajattelin Rajaojan luonnonuomana soveltuvan kurssiaiheeseen loistavasti.

Yllä 13.2 laatimani uusi työohjelmani.

Yllä intensiivipäivään (14.2) laatimani oman aiheen esittely. Koska vaihdoin oman suunnittelualueen viikonlopun aikana, ei intensiivipäivänä ollut ymmärrettävistä syistä opetushenkilöstöllä mahdollista antaa juurevaa palautetta aiheestani. Tähän olin varautunut varaamalla ajan ohjaukseen, koska koin tärkeäksi saada tuossa vaiheessa rakentavaa palautetta uuden kohdealueen soveltuvuudesta kurssityön aiheeksi. Saman iltapäivän ohjausajassa kävin kohdetta läpi Jukan kanssa ja ohjauskeskustelun mukaan aihe soveltuu hyvin kurssityöhön. Näin ollen lähdin tätä polku etenemään.

Tästä seuranneiden viikkojen aikana keskityin alueen taustoitukseen ja kartoitukseen. Netin syövereistä löytyi rutkasti hyödyllistä aineistoa ja aloin hahmottamaan myös eri sidosryhmiä sekä sitä myötä yrityksiä/yhdistyksiä/henkilöitä, jotka asioiden äärellä tällä alueella toimivat. Otinkin meilillä yhteyttä henkilöön, jolla on alueesta, sen arvoista ja muutospaineista erinomainen paikallistuntemus. Alla otteita käymästämme sähköpostikeskustelua.

Sähköpostikeskustelu antoi minulle vahvistusta, että Rajaojaan kohdistuu niin suojelullisia päämääriä kuin maankäytöllisiä päämääriä. Vaikkakaan en yhteydenoton kautta onnistunut saamaan konkreettisia aineistoja, niin sain tarvitsemaani vahvistusta. Pöyhiessäni alueen maankäyttöpaineita minulle alkoi vähitellen kirkastumaan Rajaojaan kohdistuvat uhkakuvat. Alkuvaiheessa pidin mahdollisuutena sitä, että laadin Rajaojaan kunnostussuunnitelman, mutta se ei tuntuvan istuvan kurssin tekniseen sisältötavoitteeseen. Varasin tätä varten vielä toisen ajan ohjaukseen ja ohjauksessa (28.2) Jukan kanssa kävimme alkuvaiheen kartoitusaineistoani läpi. Ohjauksen merkittävänä johtopäätöksenä oli, että Rajaoja itsessään ei vaikuta siltä, että se olisi akuutissa kunnostustarpeessa (ei edes kala-altaiden osalta). Näin ollen päätin tutkia aluetta vielä tästä lisää ja mielenkiintoni alkoi entisestään kohdistua alueen asemakaavamuutoksiin ja niiden mukanaan tuomiin vaikutuksiin alueen luontaisiin vesioloihin. 

Näillä ajatuksilla siirryin maaliskuun alkupuolella konseptin luontivaiheeseen. Olin siis taustoittanut alueen vesioloja, pohjavesialueita, vesistöjen kalastoa, vesistöjen tilaa, Rajaojaa taimenen elinympäristönä, Rajaojan kulttuurisia arvoja, ekologisia arvoja sekä maankäytönmuutosten aiheuttamia riskejä. Tässä suurena  kannustimena oli jo aiemmassa blogikirjoituksessa mainitsemani hulevesiseminaari, jossa keskusteltiin työmaavesien käsittelyn tarpeellisuudesta ja esiteltiin tästä käytännön ratkaisuja. Olin siis kulkenut varsin pitkän matkan, kunnes pystyin niin sanotusti lukitsemaan sen, minkälaista konseptia lähden rakentamaan.

Laadittu konseptiluonnos ja sen liitteeksi kerätyt lähtötiedot tuli palauttaa 21.3 mennessä. Ohjeen mukaan suunnittelu painottui kurssin alussa ideointiin, suunnittelukonseptin kehittelyyn sekä tarvittavien lähtötietojen ja tausta-aineiston hankkimiseen. Konseptin esittelyssä 21.3, eli niin sanotussa välikritiikissä tuli esitellä suunnitelman keskeiset ideat siitä, miten työssä vettä käsitellään ja/tai tukeudutaan sen prosesseihin, sekä kerrotaan taustatyöstä, jotka vaikuttaneet konseptin syntyyn. Tähän ohjeeseen peilaten palautin kartoitusvaiheen sisältävän konseptiluonnoksen määräaikaan mennessä. Välikritiikissä sain mielekästä positiivista palautetta konseptista, mikä oli mukavaa työn jatkamisen kannalta. Helmikuun alun työohjelmassa olin määritellyt neljä henkilökohtaista oppimistavoitetta, joista koin tässä vaiheessa kaksi onnistuneesti saavutetuksi, eli konseptivaiheeseen keskittymisen ja kohdealueen muutosherkkyyden tarkastelun.

Välikritiikin jälkeen kurssissa oli tentti, tentin palautus sekä työpaja. Pieni tauko oli tässä vaiheessa paikallaan harjoitustyön laadinnassa, jonka hyödynsin tutkimalla referenssejä vesiesteistä. Pääsiäisviikolla covidista huolimatta aloin intensiivisesti suunnittelemaan vesirakennesuunnitelmaa. Ehkäpä suurin ongelma itselläni aluksi oli löytää konseptinmukaiselle vesirakenteelle tarkka sijainti, osoittaa mistä vesirakenteeseen tulevat työmaavedet/hulevedet sinne ohjautuvat, vesirakenteen koon hahmottelu ja miten vesirakenne Rajaojaan linkittyy. Tuntui, että tuossa vaiheessa piti lyhyessä ajassa tehdä monia, monia pieniä ja suurempia päätöksiä, joilla kuitenkin oli lopputuloksen kannalta hyvinkin paljon merkitystä. Raamituksen helpottamiseksi laadin kahdesta erillisestä asemakaavasta oman tarkastelualueen ja siitä oman asemakaavakartan. Tämä auttoi "spottaamaan" vesirakenteen paremmin alueelle. Kun olin saanut määritetyksi tarkastelualueen, oli helpompaa rajata tarkastelualueen sisältä varsinainen suunnittelualue. 

Suunnittelualueen määrityksen jälkeen aloitin yleissuunnitelman laadinnan. Olin jo aiemmin kurssin aikana iltalukemisissa tutustunut golfkenttien rakentamisoppaisiin, hoito-ohjeistuksiin ja mm. pintakuivatuksiin. Koska yleissuunnitelma sijoittuu golfkentälle, oli toki itsestään selvää ottaa suunnittelussa huomioon tähän ympäristöön liittyvät erilaiset reuna-ehdot. Keskeisiä huomioita oli vesiesteiden merkitys golfin pelaamiseen, kun puhutaan niin sanotuista pelillisistä vesiesteistä. Nämä reuna-ehdot vaikuttivat yllättävän paljon yleissuunnitelman laadintaan (esim. vesiesteen reunat niiden hoitonäkökulmasta, luiskien kaltevuudet, kasvillisuusrajat jne) samoin kuin pinnantasaussuunnitelman laadintaan. 

Jo työohjelman laadinnassa tuli pohtia mitä teknisiä suunnitelmia harjoitustyö pitää sisällään. Samoin tentin yhteydessä teknisten suunnitelmien kokonaispakettia käsiteltiin. Tutkailin myös työpaikallani tyypillisten puistosuunnitelmien suunnitelma-asiakirjojen kokonaisuuksia ja näin sain muodostustettua omalle työlleni luontevan ja ammattimaisen suunnitelmakokonaispaketin sisällön. Pyrin suunnitelmapaketin laadinnassa siihen, että se vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän tosiasiallisia tarpeita. Tekemieni havaintojen perusteella päädyin tarkennetusti laatimaan:

• Suunnitelman selosteen
• Yleissuunnitelman 1:500
• Tasaus-, kuivatus- ja mittapiirustuksen 1:200
• Leikkauskuvat 1:200
• periaatekuvat 1:50
• Istutussuunnitelman 1:50
• Havainnekuvat

Jos kyseessä olisi ollut asiakastyö, olisi suunnitelmapakettiin kuulunut vielä ainakin kustannuslaskenta sekä hoitoselostus, mutta nämä tokikaan eivät tämän kurssin sisällön kannalta olleet tarpeellisia. Mutta kaiken kaikkiaan omaa suunnitteluprosessiani leimasi koko matkan tietynlainen realismi ja sisäinen keskustelu mikä on toteutettavissa olevaa ja mikä ei tai että mikä on kunnossapidon kannalta järkevää ja mikä ei.

Henkilökohtaisia tavoitteitani oli myös kohteeseen soveltuvan vesirakenteen suunnittelussa onnistuminen sekä visualisointitaitojen kehittäminen. Suunnitelmat pyrin aikataulutetusti saamaan valmiiksi maanantaihin 9.5 mennessä Merin ohjaukseen kaikilta muilta osin paitsi havainnekuvilta. Loppuviikot menivätkin raportin kasaamiseen ja havainnekuvien tekoon. Loppujen lopuksi onnistuin omasta mielestäni kehittämään myös niitä visualisoinitaitojani. Kehitettävää omassa osaamisessa on vielä paljon, edelleen muun muassa havainnekuvien laadinnassa (hidasta ja työlästä) ja maisema-arkkitehtuurissa ylipäätään. Minun tulisi välillä unohtaa inhorealismi ja antaa suunnitelmien teon mennä vaikka turhan lennokkaiksi. Uskoisin kuitenkin, että itselläni on hyvät valmiudet jatkossa lähteä laatimaan ympäristösuunnitteluhankkeille teknisiä suunnitelmia. Taisihan sitä joku mainita kurssityöni olleen insinöörimäinen, tiedä sitten oliko se itse asiassa kritiikki vai kehu, kun ottaa huomioon kurssin oppimistavoitteen: opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt johonkin maisemarakentamisen tekniseen erikoiskysymykseen. Opiskelija hahmottaa maisemarakentamisen teknisen tiedon hankintaan, tuottamiseen ja soveltamiseen liittyvät haasteet. Tämän oppimistavoitteen mielestäni saavutin. Matka oli kyllä pitkä ja välillä hyvinkin kivinen.

 

Pia tiivistää loppureflektiossaan hyvin, että tämä harjoitustyö osoittaa miten paljon suunnittelutyöhön liittyy selvitettäviä asioita. Hänen sanoin, ilman kokemusta ei kannata yrittää liian vaikeaa suunnittelutehtävää. Tästä olen samaa mieltä.  Yksityiskohtaista tietoa suunnittelurakenteista voi olla hyvin vaikea löytää, ja ilman oikeita tahoja niihin käsiksi pääseminen voi olla jopa mahdotonta. Ympäristösuunnitelmien laadinta vaatii eittämättä laajan asiantuntijajoukon ympärilleen ja töiden vastuutusta eri tekijöille. Katariina pohtii samaa asiaa, eli että maisema-arkkitehti voi perehtyä monenlaisiin vesiin liittyviin kysymyksiin, mutta ne olisi hyvä tehdä aina yhdessä erilaisten alan osaajien kanssa, kuten esim. rakennesuunnittelijoiden tai kala-asiantuntijoiden. Maisema-arkkitehdin rooli ja anti projekteihin on tosiaan usein se, että maisema-arkkitehti kuroo näkökulmia yhteen ja sovittaa ratkaisut maisemaan ja paikan kulttuuriin.

Rikun havainnot blogissaan kurssin työllistävyydestä ovat osuvia. Itselläni on hyvin samantyyppiset havainnot kuin hänellä ja Vesalla. Lähtökohtaisesti oma työprosessini sujui hyvin ja ohjelman mukaan, mutta aikataulullisesti siihen meni myös minulla lopulta enemmän aikaa kuin mitä 10 opintopisteen suorittaminen vaatii. Kurssin alussa työohjelmaa laatiessani määrittelin siis työpanoksekseni 10 opintopistettä, joka on minimiopintopistemäärä tässä kurssissa (en kerta kaikkiaan uskaltanut haukata suurempaa palaa yksilötyöhön kurssin alussa). Tämän mukaan siis itseltäni olisi pitänyt mennä kurssiin 270 työtuntia, joista 50 tuntia luentoihin, tuntitehtäviin, harjoituksiin jne. ja itsenäiseen työhön 220 työtuntia. Itsenäinen työ sisältää sekä harjoitustyön tekemisen että tämän blogin kirjoittamisen. 

Kaiken kaikkiaan itselläni on itsenäistä työskentelyaikaa tässä uponnut noin 280 työtuntia, eli 12-13 opintopisteen välimaastoa. Blogikirjoitusten tekeminen on esimerkiksi ollut aikaavievempää mitä aluksi kuvittelin. Suuremmasta itsenäiseen työskentelyyn kuluneesta tuntimäärästä johtuen tavoittelen suorituksestani 12 opintopistettä.