Arvosanaäänestys

Huomasin Mycosta, että meillä onkin vielä tehtävänä antaa myös arvosana esitellyille ja opponoiduille harjoitustöille. Vastausaika alkaa maanantaina kritiikkitilaisuuden jälkeen klo 17 ja se jatkuu tiistaihin klo 17 asti. Vastausaika on lyhyt, joka tarkoittaa että töitä ei enään siinä vaiheessa mitenkään ehdi lukemaan tarkasti läpi. Täytyy sanoa, että onneksi äänestyksen lopputulos ei ole harjoitustyön loppuarvosana, sillä kun ajattelee että arvosteltavia töitä on yhteensä kolmetoista, niin yhden päivän aikana ei mitenkään ole mahdollista lukea jokaista työtä huolella ajatuksella läpi. Saattaisi siinä äänestyksellä olla arvaamattomiakin vaikutuksia töiden lopullisiin arvosanoihin :) Hyvä myös, että äänestys on nimetön, eli tieto kenenkään antamista arvosanoista ei tule näkyviin (edes opettajille). 

Arvosanojen antamisesta juontuu mieleeni eräs artikkeli oppimisen arviointiin liittyen. Yliopistopedagogiikka -lehdessä julkaistussa artikkelissa Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? artikkelin kirjoittajat (Virtanen, Postareff & Hailikari) kiteyttävät, että tavoitteesta ja tehtävästä riippumatta oppimisen arvioinnin tulisi olla luotettavaa ja oikeudenmukaista. Kirjoittajien mukaan arviointiin liittyy keskeisesti kaksi käsitettä: arvioinnin reliabiliteetti ja arvioinnin validiteetti. 

Reliabiliteetilla viitataan siihen, miten tarkasti ja osuvasti arvioidaan juuri sitä mitä on tarkoitus arvioida ja toisaalta sitä, miten johdonmukaista arviointi on. Kirjoittajat täsmentävät, että luotettavan arvioinnin tulisi olla johdonmukaista ja vapaata sattumanvaraisuuksista ja muista ulkoisista muuttujista, kuten siitä, kuka arvioi ja missä tilanteessa. Esimerkiksi arvioijan / opettajan fyysinen kunto tai stressin aste ei saa vaikuttaa arvioinnin lopputulokseen eikä se, kuka arvioinnin tekee. Eli kahden eri arvioitsijan tulisi siis päätyä samankaltaiseen arvioon. 

Arvioinnin validiteetilla puolestaan kirjoittajien mukaan tarkoitetaan sitä, että arvioinnin tulisi mitata sitä osaamista, mitä sillä on tarkoitus mitata ja vastaavasti arvosanojen tulisi heijastaa luotettavasti osaamisen laatua, laajuutta ja tasoa. Arvioinnin tulisi täyttää nämä keskeiset kriteerit ollakseen luotettavaa ja oikeudenmukaista. Luotettavuuden ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi arvioinnin suositellaan olevan kriteeriperusteista eli perustuvan etukäteen asetettuihin kriteereihin. Ja näiden kriteerien tulisi kuvastaa sitä, mitä opiskelijoiden tulisi osata kurssin jälkeen, eli olla yhteydessä kurssin tavoitteiden kanssa. Tavoitteita ei tulisi kuvata pelkästään määrittelemällä opittavia sisältöjä, vaan kuvata täytyy myös tavoiteltava ymmärryksen taso. 

Arviointikriteerien avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeää, jotta opiskelijat tietävät, millä perusteilla heitä tullaan arvioimaan. Opiskelijoiden tulisi saada myös tietää, mikä on arvioinnin tavoite ja tehtävä milloinkin. Artikkelin kirjoittajien näkemykset edustavat mielestäni erinomaisia suuntaviivoja arvioinnin periaatteille. Opiskelijan tulee voida luottaa, että arviointi on oikeudenmukaista ja tasapuolista. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että arvioijat toteuttavat arvioinnin tutkinnon tai kurssin osaamistavoitteiden mukaisesti. Opiskelijalähtöisyyttä ja laadukasta arviointia on myös se, että opiskelijalle tiedotetaan arviointipäätöksestä ja hänellä on mahdollisuus tutustua arviointiaineistoon ja saada tieto osaamisen arvioinnin perusteista. 

Miksi arvioinnilla sitten on merkitystä? Yksi syy on se, että kun arviointi on tehty laadukkaasti, työelämä voi luottaa, että opiskelijalla on tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen hallussaan valmistuessaan. Arviointien antaminen ei itse asiassa ole mikään helppo tehtävä. Opiskelijaryhmät ovat hyvin laajoja ja opiskelijoiden taustat ovat erilaisia. Näin ollen myös heidän osaamistasoissaan voi olla vaihtelevuutta kurssin alkaessa (vaikkakin kurssille pääseminen edellyttää jotain tiettyjä aiempia suorituksia). Tämä tuo luonnollisesti omat haasteet opettajalle arviointiin, jotta se pysyy luotettavana ja johdonmukaisena opiskelijan lähtötasosta riippumatta.

Tuohon edellä mainitsemaani Yliopistopedagogiikka-lehden artikkeliin peilaten täytyy todeta, että tällä kyseisellä kevään kurssilla on selkeästi tuotu esille harjoitustyöhön liittyvät arviointikriteerit. Yllä olevassa taulukossa on nämä arviointikriteerit esitettynä. On hyvä, että arviointikriteerit hajautetaan eri osa-alueisiin ja niistä kutakin osiota tarkastellaan tarkemmin. Käytännössä toki voi olla joissain tapauksissa hankalaa jakaa harjoitustyötä eri osa-alueisiin, kun ne limittyvät myös toistensa päälle ilman selkeitä rajoja. Itse olen oikeastaan koko kurssityön ajan painiskellut maisema-arkkitehtonisen painotuksen ja ekologisen painotuksen kanssa, koska olen tässä harjoitustyössä kokenut ne jotenkin toistensa vastinpareiksi (dualismia luonnonympäristö ja luonnonympäristö). Tähän varmastikin vaikutti se, että kurssin alkukuukausien luennot painottuivat hyvin vahvasti purojen ja uomien ennallistamistarpeeseen ja luontoympäristöihin. Muistan raapineeni useasti päätäni, että miten kummassa saan linkitettyä peräkorvessa sijaitsevan ojitusuoman ennallistamissuunnitelmaan maisema-arkkitehtonisesti korkeatasoista designia :) 

Kurssin luennoissa maisema-arkkitehtonisesti korkeatasoisia vesirakennelmia käsiteltiin harmillisen myöhään, eli vasta 2.5 Terveisiä rapakon takaa -luennossa. Oman ajatustyöni kehittymisen kannalta olisi ollut hyvin hedelmällistä, että tämä luento olisi ollut jo tammi- helmikuussa harjoitustyön aihetta määritellessäni. Tätä nyt pohtiessani tein pienen kierroksen harjoitustöiden sijoituspaikoista ja huomasin, että vain viisi kurssityötä kolmestatoista sijoittuu tiiviisti rakennettuun kaupunkiympäristöön (kuoppapuisto, hanasaari, lumilogistiikka, vöyrin vedet, sibeliuspuisto). Se, että onko valinnut suunnitelmanalueekseen rakennetun kaupunkiympäristön vai luontoalueen vaikuttaa eittämättä harjoitustyön maisema-arkkitehtoniseen otteeseen.  Luulenpa, että jos nyt olisin aloittamassa kurssin uudestaan, niin valitsisin harjoitustyöni suunnittelualueeksi jonkin kaupunkialueen. Mutta ainahan voi tosiaan jossitella! :)

Arvionti on siis jo peruslähtökohdiltaan varsin vaikea laji. Tämän kurssin tapauksessa harjoitustöiden arvioinnin vaativuutta lisää se, että suunnittelualueet ovat kaikki toisistaan erilaisia, erikokoisia ja sijoittuvat eri ympäristöihin. Myös työryhmien koot vaihtelevat yhden hengen ryhmistä viiden hengen ryhmään saakka. Eipä ole mikään helppo nakki näiden töiden luotettava ja oikeudenmukainen arviointi!

Valmistautumista kritiikkiin

Tänään perjantaina oli määräaika opponointien palautuksille. Palautetaanpa samalla ensin mieleen, että mitä opponointi oikein on. Tiivistäen voisi sanoa että, opponointi on työn asiasisällön, rakenteen, kielen ja ulkoasun arviointia myönteisessä hengessä. Opponentin tehtävänä on analysoida kirjallista työtä kriittisesti ja rakentavasti sekä esittää perusteltuja korjaus- ja täydennysehdotuksia työhön ja ehdottaa vaihtoehtoisia tapoja käsitellä asiaa. Kuulostaa helpommalta mitä ehkä onkaan 😊

Työt, jotka meidän piti Marian kanssa opponoida olivat siis Veden tarinat sekä Monimuotoisen kosteikon suunnittelu.  

Tässä kirjallinen opponointi Veden tarinat -työhön:

Ja tässä Monimuotoisen kosteikon suunnittelu -työhön:

Näillä eväillä on siis tarkoitus mennä maanantain kritiikkipäivään. Tässä vaiheessa kurssia on mielestäni tärkeää, että kaikille jää ansaitusti hyvä fiilis tehdystä urakasta. Kaikki ovat tehneet todella hienoa työtä kevään ajan ja jaksaminen on varmasti ollut monella tänä keväänä koetuksella. Positiivisin palauttein on hyvä jatkaa opintoja taas eteenpäin! Oman työni opponointeja en ole vielä käynyt lukemassa, taidanpa käydä ne seuraavaksi lukemassa (mikäli uskallan :))

Valmis työ!

Tänään maanantaina oli harjoitustöiden palautuspäivä. Vielä meni viikonloppua työn hiomisessa, joten voinee sanoa että kaikki aika tuli tähän käytettyä. Täytyy sanoa, että varsin huojentava fiilis sitä kuitenkin tuli, kun työn palautti. Edeltävät viikot ovat olleet hyvin intensiivisiä ja työntäyteisiä harjoitustyötä kokoon työstäessä. Ja ainahan siinä niin käy, että aika tuntuu loppuvan kesken, ja lopulta on vaan todettava, että tässä tämä työ nyt on valmiina!

Tämän päiväinen esityspäivä oli varsin mukava. Tällaisten esityspäivien parasta antia on ehdottomasti kaikkien kurssilaisten töiden näkeminen ja esitysten kuuleminen. Päivän aikana nähdyt harjoitustyöt olivat jokainen hienosti ja huolellisesti tehtyjä. Harjoitustöistä välittyi töiden tekijöiden perehtyneisyys aiheisiin, ja oli todella inspiroivaa nähdä miten korkeatasoisia kaikki työt olivat. Ja kuitenkin vaikka työt olivat erilaisia, niin kaikkia töitä yhdisti kurssin ylätason teema eli vesirakentaminen. 

Tässä kaikki kurssityöt lueteltuna:

Suhangon kaivosvesien vaihtoehtoinen vesienkäsittelysuunnitelma

Hylkypuisto entiseen öljysatamaan

Porin - Kuukkarin Kuoppapuisto

Lumilogistiikka ja puhdistamisprosessit tiivistyvässä kaupunkirakenteessa

Muhjärven tulvametsä

Vöyrin vedet

Monivaikutteiset kosteikot maatalousalueilla ja kasvillisuuden hoidon keinot (essee)

Kunnostussuunnitelma Finnoonniityn puroympäristöön

Hanasaari

Monivaikutteisen kosteikon suunnittelu

Luonnonmukainen ohitusuoma Pyhäkoskelle

Sibeliuspuiston lorinaa

Veden tarinat

Seuraavaksi onkin sitten opponointien vuoro. Opponoinnit suoritetaan siten, että jokaista työtä opponoi kaksi opponoijaparia. Minun opponoijapariksi nimettiin Maria ja opponoitaviksi töiksi määritettiin Veden tarinat sekä Monivaikutteisen kosteikon suunnittelu. Pääsemme siis tutkimaan tarkemmin hyvin mielenkiintoisilta vaikuttavia töitä ja laatimaan niille opponointeja!

 Ohjausta ja kriteerien pohdintaa

Tänään olin Merin ohjauksessa ja sain kuin sainkin ohjaukseen piirrospaketin valmiina mukaan. Esittelin Merille raportin alkuosan suunnittelukohteineen sekä laatimani piirrokset. Huojennus oli suuri, kun sain kuulla ratkaisujen vaikuttavan olevan perusteltuja ja lähestymistavoiltaan harjoitustyöhön hyvin soveltuvia. Helpotuksen huokaus! Olen viime viikkoina stressannut, että jos tässä olenkin mennyt aivan hakoteille, niin miten ihmeessä enää tässä vaiheessa kurssia ehtisin suuria muutoksia tekemään.  Hyvä siis, että piirrokset muodostivat loogisen paketin. Nyt vielä viimeisiä hiomisia raporttiin, havainnekuvien tekeminen sekä taiton vääntäminen. 

Harjoistustyön osalta siis tuntuu nyt aikas selkeältä, millä askelmerkeillä sen saan työstettyä loppuun. Sen sijaan tämä oppimispäiväkirjan pitäminen aiheuttaa pientä pään vaivaa. Kurssiarvosana kuitenkin loppujen lopuksi muodostuu 70 prosenttisesti harjoitustyöstä ja 30 prosenttisesti oppimispäiväkirjasta. Myönnän, että tällaisen blogi-oppimispäiväkirjan pitäminen ei ole suurimpia vahvuuksiani. Näin kurssin loppupuolella jo ollessa huomaan itse asiassa, että yksi käytännön syy tämän kanssa painimiseen on ollut se, että aika usein työstän varsinaista harjoitustyötä intensiivisesti iltaisin ja usein aivan yömyöhään asti. Blogin kirjoittamisen kannalta olisi ollut hyvä ajoittaa harjoitustyön tekeminen aina esim. tuntia aikaisemmaksi ja käyttää viimeinen tunti blogin kirjoittamiseen. Tämä siitä syystä, että seuraavana päivänä sitä yleensä on jo seuraavat asiat työn alla ja ajatukset muualla kuin harjoitustyössä. Eli jälkeenpäin blogiin on hieman hankalaa yrittää muistaa kaikkia niitä työn laadinnassa käytyjä omia pohdintoja ja syitä miksi on johonkin ratkaisuun harjoitustyössä päätynyt. Tämän yritän ottaa oppina mahdollisia seuraavia sellaisia kursseja varten, johon kuuluu oppimispäiväkirjan laadinta. 

Kahlasin myco:a uudestaan läpi kerratakseni vielä blogin arviointikriteerit:

 

Näitä kriteereitä nyt lukiessani mietin, että olen jokseenkin hyvin saanut dokumentoitua omaa oppimisprosessia. Uskoisin myös, että tästä blogista käy ilmi, että tunnen kurssisisällön kattavasti ja varsin hyvin (tulee jo uniinkin). Samoin olen pyrkinyt tuomaan esiin arviointia omasta oppimisestani sekä muodostaa omia pohdintoja ja näkökantoja. Mutta ei tämä blogi toki täydellinenkään ole. Olen jossain vaiheessa erityisesti kurssin alkuvaiheessa käynyt katsomassa muiden blogikirjoituksia, mutta nyt loppuvaiheessa se on jäänyt. Kunhan saan akuuteimmat vaiheet harjoitustyön osalta tehtyä, niin käyn vielä lukemassa muiden oppimispäiväkirjoja. Onneksi oppimispäiväkirjan osalta aikataulua on hieman kurssityön palautusta enemmän jäljellä!

Deadlineen kuukausi aikaa

Tasan kuukauden kuluttua on harjoitustyön palautuksen deadline. Toisaalta tässä tuntuu vielä aikaa riittävän, mutta toisaalta tuntuu että aikaa on aivan liian niukasti!

Viime päivät olen työstänyt suunnitelmaa oikein urakalla. Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen yleissuunnitelman saanut jo varsin hyvälle mallille työstettyä. Tämän jälkeen siirryin piirtämään altaan tasaus-, kuivatus- ja mittapiirustusta. Tässä on samalla tullut pähkäiltyä eri piirroksille parhaiten soveltuvia mittakaavoja. Yleissuunnitelman piirsin A3 paperikoolle mahtumaan, eli mittakaavaan 1:500. Tasauspiirroksen puolestaan on tarpeellista olla tarkempi, kun otetaan huomioon sen tarpeellisuus teknisenä asiakirjana. Näin ollen lähdin työstämään sitä 1:200 mittakaavassa. Paperikoko kasvoi huomattavasti. Tämä tarkoittaa että työn taittovaiheessa tulee ylimääräisiä vaiheita, kun erikokoisia papereita kokoaa yhteen. Tasauspiirroksen jälkeen lähden työstämään leikkauskuvia ja tarkentavia periaatekuvia. Yksin kun harjoitustyötä väsää, niin kyllä tässä hommaa riittää, huh!

Tavoiteaikatauluna olisi saada kaikki suunnitelmapiirrokset valmiiksi toukokuun ohjaukseen (8.5). Katsotaan kuin käy! Jos ohjauksessa tulee jotain isompaa muutostarvetta esiin, niin ehdin tarvttaessa sellaisia vielä tehdä. Ohjauksen jälkeen aion keskittyä havainnekuvien tekemiseen ja raportin taiton kokoamiseen, niihinkin on jätettävä hyvin aikaa. Eritoten havainnekuvien tekeminen on todella hidasta ja työlästä (vaikka myös mukavaakin).

Kuumeilua

Maaliskuun lopussa olleen tentin siivittämänä pääsin jo varsin hyvään alkuvauhtiin suunnitelmien laadinnan kanssa. Tentissä laaditun piirustusluettelon avulla itsellekin kirkastui tarvittavat suunnitelmat sekä tietysti niiden työjärjestys. Ehdin onneksi jo aika hyvälle mallille vesirakenteen ja siihen keskeisesti liittyvän alueen yleissuunnitelman laadinnassa. Kunnes kuinka ollakaan tuli sairastuminen covidiin! Viime viikolla olo oli varsin hyytelöä kuumeesta johtuen. Onneksi nyt jo vointi parempi, joten ei muuta kuin uudestaan ajatusmyssyä päähän!

Tänään olenkin pohtinut suunnittelemani vesirakenteen osalta siinä tapahtuvan veden kiertoa. Oma suunnittelukohteeni on siis golfkentän vesieste. Pelillisissä vesiesteissä vedenpinnan taso pyritään pitämään mahdollisimman korkealla, jotta pelaajan on mahdollista ennakoida pallon mahdollinen joutuminen vesiesteeseen ja suunnitella lyöntinsä vesiestettä välttäen. Koska pelillisessä vesiesteessä vedenpinnan taso halutaan pitää stabiilina ja mahdollisimman korkealla, ei vesiesteen vettä ole tarkoituksenmukaista imeyttää maaperään. Näin ollen kyseessä olevan rakenteen tulee olla vettä keräävä allas. Samalla myös vettä varastoiva allas, koska käytännössä golfvesiesteiden vettä usein hyödynnetään kentän kasteluvetenä. 

Golfkentät puolestaan varustetaan maalajista riippuen vähintäänkin pintakuivatusputkilla ja ne johdetaan takaisin vesiesteisiin. Sitten toki taivaalta satava suora sade lisää vesimäärää altaassa, mutta vettä myös koko ajan haihtuu sieltä pois. Ja tässä kyseisessä suunnittelutyössäni vesiesteeseen johdetaan alueen yläpuoliselta rakennettavalta alueelta sekä työmaavedet että lopulta hulevesiä. Ja altaan täyttyessä ylimääräinen vesi johdetaan ylivuotoputkella pois altaasta. 

Eli vettä tulee ja menee moneen suuntaan. Tein tästä pienen hahmotelman paperille. Näkyypä tuossa hieman viittausta myös tulevan vesiesteen muotoonkin. Näillä ajatuksilla taas eteenpäin!

Suunnittelutyön alkuvaiheen prosessikuvaus

Maaliskuun viikot ovat kuluneet suunnittelualueen niin sanotussa haltuunotossa. Suunnittelualueeseen perehtyminen on ollut toki tärkeää myös työvaiheiden 2&3 palautuksen kannalta. Koska itselläni ei ole suunnittelualueeseen eli Pyhätunturiin mitään aiempaa kytköstä, olen alueen kartoituksessa lähtenyt liikkeelle aivan puhtaalta pöydältä ilman paikallistuntemusta. Tämä voi toisaalta olla eduksikin, kun en ole voinut "oikaista" alueeseen tutustumisessa. Samalla on tullut huomatuksi, miten laajasti erilaista aineistoa on mahdollista löytää verkkoalustoilta ja -sivustoilta. 

Tähän astinen kohteen kartoitus ja suunnittelutyön kontekstin määrittely on loppujen lopuksi sujunut loogisesti askel kerrallaan edeten. Tässä vaiheessa, kun kartoitustyö on kutakuinkin valmis, samoin suunnittelutyön tavoitteiden kannalta keskeiset asiayhteydet on määritelty ja konsepti luotu, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä tähän astista työnkulkua prosessina. 

Prosessin alkuvaiheessa keskityin siis kohteen kartoittamiseen. Tämä ikäänkuin loi maisemallisen  lähtökohdan. Kartoitusvaiheen alussa itselläni ei ollut vielä selkeää käsitystä siitä, mitä käytännössä tulen työssäni suunnitteluratkaisuna laatimaan. Hatarana suunta-ajatuksena oli Pyhätunturin latvoilta alkunsa saava Rajaoja, joka varsinkin tunturin koillisrinteillä on vielä varsin luonnontilainen ja myös taimenen kutualuetta. Kohteen kartoitusvaiheessa kahlasin perusteellisesti Pyhän matkailualueen sivustoja, Pelkosenniemen kunnan sivustoja, paikkatietosivustoja, Pyhän vesistöihin liittyviä sivustoja, Pyhä-Luoston kansallispuistoon liittyviä sivustoja jne. Tein muun muassa havaintoja, että Rajaojaan on reilu kymmenen vuotta sitten kaivettu kala-altaita. Kävin läpi pohdintoja, että suunnitteluratkaisuni voisi liittyä näihin kala-altaisiin ja niiden muokkaamiseen siten, että ne vaikuttaisivat positiivisesti taimenen lisääntymiseen. Tutoroinnissa asiaa tutkimme ja keskustelun lopputuloksena oli, ettei kala-altaat ole sellaisessa tilassa, että ne vaatisivat ennallistamista. Se ajatus oli siis niin sanotusti vesiperä. Onneksi tässä vaiheessa olin jo tehnyt havaintoja alueen maankäytön muutoksista, jotka toteutuessaan tulisivat vaikuttamaan voimakkaasti Rajaojaan ja Pyhätunturin pohjois- sekä koillispuolelle. Alueelle on hyväksytty niin sanottu Noitatunturintien asemakaava, joka pitää sisällään loma-asuntoalueen rakentamisen sekä golfkentän rakentamisen. Tässä kohtaa käänsin ajatukseni toisin päin: sen sijaan että miettisin suunnitteluratkaisua jolla halutaan ennallistaa jo tapahtuneita heikennyksiä, etsin suunnitteluratkaisua, joka ennaltaehkäisee heikennysten toteutumista. Tämä oikeastaan oli hyvin ratkaiseva oivallus itselle. Tämän oivalluksen kautta sekä suunnittelun tavoitteiden määrittely kirkastui ja sen mukainen konsepti alkoi syntymään. 

Laadin tähän astisesta työnkulusta oheisen prosessikuvauksen.

             

 

Käytännön suunnitteluratkaisujen kartoitusta olen pyrkinyt tekemään monesta suunnasta. Tammikuussa osallistuin pääkaupunkiseudun hulevesiseminaariin, jossa esiteltiin useita mielenkiintoisia käytännön ratkaisuja, kuten Länsimäen biosuodatinallas, Metsäläntien biohiilisuodatusallas ja Espoon Kirkkojärven tulvasuojausrakenteet. Helmikuun lopussa osallistuin Hulevesijaoston aamukahvitapahtumaan, jossa pääsin kuulemaan käytännön kokemuksia hulevesien biosuodatusrakenteiden suunnittelusta, toteutuksesta ja kunnossapidosta sekä Turusta (Suikkilantien biosuodatusallas) että Lahdesta (Hennalan suodatusaltaat). Tämä hulevesijaoston tilaisuus oli siinä mielessä itselleni merkityksellinen, että tämän tapahtuman keskustelutilaisuudessa tuotiin tärkeänä huomioitavana asiana rakentamisjärjestys. Asiantuntijoiden keskustelussa nostettiin esiin hyvin se, että nykyisin aluerakentamisissa tulisi aina edellyttää, että uuden alueen rakentamisen työmaavedet pitää suunnitellusti käsitellä. Eli aina ensin on rakennettava suodatusrakenteet. Tämän tilaisuuden ansiosta havahduin tosiasiaan, että hulevesialtaan tulee toimia jo rakentamisaikaisten vesien käsittelijänä, ei vain valmiin alueen hulevesien käsittelijänä. Tilaisuuden jälkeen tutustuin eri kaupunkien laatimiin työmaavesiohjeisiin sekä muutamiin opinnäytetöihin asiaan liittyen ja päätin linkittää työmaavesien käsittelyn yhdeksi systeemisen suunnitteluratkaisun tavoitetilaksi. Maaliskuun alkupuolella osallistuin Maisemasuunnitteijat ry:n aamukahvipalaveriin, jossa esiteltiin mm. Tuusulanjärvelle toteutettuja kelluvia saaria sekä Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelle toteutettuja pieniä keinotekoisia lintusaaria. Nämäkin vaikuttavat mielenkiintoisilta ratkaisuilta erityisesti alueellisen linnuston kannalta, mutta mahdollisesti myös esteettisinä elementteinä maisemassa.

Edellä mainittuihin tapahtumiin osallistuin siis jo ennen kuin konseptini oli valmistunut, joten työnkulun prosessi ei ole täysin lineaarisesti kulkenut asiasta toiseen. Kurssityöhön liittyviä teemoja olen kartoittanut osin päällekkäin, välillä palaten johonkin aiemmin käsittelemääni myös senkin mukaan minkälaiseen aineistoon olen tiedonhaun aikana päätynyt. Tiedonhakuun liittyy ominaispiirteenä se, että joskus pyrkiessään etsimään tietoa jostain tietystä aihepiiristä huomaakin lukevansa jotain mielenkiintoista ja itse haettua asiaa sivuavaa materiaalia. Eräänä pohdinnan haarana on itselläni ollut myös hulevesialtaiden ja biosuodatusaltaiden käytännön kunnossapito. Kunnossapidon haasteisiin olen erityisesti tutustunut työtehtävieni kautta muun muassa urakka-asiakirjojen sisältöjen ja niihin liittyvien tuotekorttien tarkastelulla. Tämä on avannut silmiini tosiasian, että hulevesi- ja biosuodatusaltaiden kunnossapito on pääosin vielä vakiintumatonta kaupunkitasolla, eli urakka-asiakirjat eivät ole seuranneet perässä hulevesirakenteiden rakentamisessa. Tämä vaatii ehdottomasti tiedonkeruuta kunnossapidosta nousevista huomioista (esim. suodatinkankaiden käyttö) ja uusien kunnossapitokäytäntöjen sisäistämistä sekä näiden erikoisrakenteiden vaatimien kustannuslisien mukaantuomista käyttömäärärahoihin. Käytäntöjen selkeytystä tulee varmasti edesauttamaan “Hulevesirakenteiden kunnossapitoluokitus ja yleinen työselostus” -hankkeen eteneminen. Hankkeessa tuotetaan

luonnonmukaisten hulevesirakenteiden kunnossapitoluokitus ja se täydentää Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020 ja Viheralueiden kunnossapidon yleisen työselostus VKT 2021 - julkaisujen sisältöä. Julkaisun käsikirjoitusmateriaali on parhaillaan kommentointikierroksella (24.3‒20.4.2022).

Lopuksi pohdin vielä omaa oppimisprosessiani. Kurssin kongnitiivinen ympäristö eli oppimisen kohteena olevat tiedot ja taidot ovat minulle hyvin mieluisia ja koen niiden oppimiseen korkeaa motivaatiota. Motivaation lähtökohdat linkittyvät omaan arvomaailmaani, johon kuuluu luonnon merkityksellisyys ja monimuotoisuuden säilyttäminen. Kiinnostus luontoon on kerrostunut itseeni ajan saatossa lapsuudesta alkaen. Maisema-arkkitehdin työkentässä pääsen kiinnostuksen kohteideni "alkulähteille" ja muun muassa tämän vesirakentaminen -kurssin kautta pystyn lisäämään tähän uusia, ammatillisia kerroksia ja laajentamaan osaamistani. Vaikka tämän kurssin tiimoilta olen kahlannut hyvin monipuolisesti erilaisia materiaaleja aiheeseen liittyen, niin tiedostan samalla, että näiden luonnonmukaisten vesirakentamisratkaisujen ”möyhyminen” on omalla kohdallani kuitenkin monella tapaa vasta alkutekijöissään. Mielenkiinnolla odotan milloin jatkossa tulevaisuudessa eteeni avautuu mahdollisuuksia syventää tämän aiheen oppimista vielä tästäkin eteenpäin.

Näin ollen olen edennyt kartoitusvaiheen jälkeen tavoitteiden määrittelyyn ja konseptin laadintavaiheeseen ja näiden vaiheiden jälkeen eteenpäin tekemään tiedonhakua konseptiini linkittyvistä suunnitteluratkaisuista. Työmaavesien käsittelyn suunnitteluratkaisuista ja suodatusaltaiden suunnitteluratkaisuista olen saanut kartutettua varsin hyvän kuvan. Golfvesiesteiden osalta perehtyminen on osaltaan kesken, koska näistä vesiesteistä on osoittautunut hankalaksi löytää rakennepiirustuksia. Onneksi Golfliiton kautta löytyy opas golfkentän rakentamisen periaatteista, jossa myös vesiesteen malli tuodaan esiin.

Seuraavana vaiheena on näiden kolmen eri toiminnallisen näkökulman yhteensovittaminen yhdeksi suunnitteluratkaisuksi. Vastaavaa valmista vesirakenneratkaisua en ole etsinnöistäni huolimatta löytänyt, joten näin ollen koen olevani mielenkiintoisen haasteen äärellä. Kuten välikritiikissä kommentoitiin, on tämä uniikki ja monikäyttöinen vesiaihe erittäin herkullinen lähtökohta suunnitteluun. Oli rohkaisevaa saada samansuuntainen näkökulma, mitä itsellänikin on. Sen lisäksi, että vesieste olisi golfkentällä maisema-arkkitehtuurisesti ainutlaatuinen aihe, toimisi se kentän käyttäjien tietämättä luonnonmukaisena rakenteena haitallisten hulevesien käsittelyssä ja siten estäisi Rajaojan vedenlaadun heikkenemistä. Tätä kohti siis seuraavaksi! https://www.neefusa.org/nature/plants-and-animals/stormwater-runoff-can-make-waves-salmon-and-human-health

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/507571/H.Vilminko_opinn%C3%A4ytety%C3%B6_YAMK.pdf?sequence=2&isAllowed=