Kurssin lopetus

Maisemarakentamisen syventävä kurssi oli kokonaisuutena hyvin opettavainen ja lisäsi paljon asiantuntemustani vesirakentamiseen liittyen. Kurssin osaamistavoitteena oli, että opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt johonkin maisemarakentamisen tekniseen erikoiskysymykseen. Opiskelija hahmottaa maisemarakentamisen teknisen tiedon hankintaan, tuottamiseen ja soveltamiseen liittyvät haasteet. Opiskelija tuntee toteutussuunnittelun ja rakentamisen käytäntöjä sekä osaa hankkia, tuottaa ja soveltaa maiseman rakentamiseen liittyvää teknistä tietoa maisema-arkkitehdin työssä.”

Kurssin sisältöön kuului ohjattua opetusta 50 tuntia (luennot, tuntitehtävät, harjoitukset, seminaari- ja palautetilaisuudet), itsenäistä työskentelyä 220-350 tuntia (suunnitteluharjoitustyö ja siihen liittyvä tutkielma, tenttiin valmistautuminen, oppimispäiväkirja), yhteensä 270-400 tuntia.”

Kurssin alussa meillä oli tehtävänä laatia työohjelma torstaihin 10.2 mennessä. Laadin tähän määräaikaan mennessä ensimmäisen työohjelmani. Vielä tuolloin talvella pandemia-tilanne oli hankala, joka vaikutti muun muassa siihen, että päätin tehdä kurssityön itsenäisesti, koska koin konkreettisten lähitapaamisten järjestelyn hankalaksi alati muuttuvan koronatilanteen vuoksi. Oman aiheen valintaan tällä yksintyöskentelyllä oli toki merkitystä ja kuten ohjeistettiinkin, niin kurssityön sisällön laajuutta tuli tähän suhteuttaa. Kurssin osaamistavoitteena vahvasti esiin tuotu teknisyys vaikutti myös ensimmäisen työohjelmani laadintaan. Valitsin tuolloin aiheekseni pientalotonttien hulevesihallinnan ratkaisukeinot tiivistyvässä kaupunkirakenteessa. 

Valinnan taustalla oli näkökulma siitä, että globaalit haasteet kuten ilmastokriisi, luontokato, vesi-alueiden pilaantuminen sekä energian tuotanto vaikuttavat vahvasti yhteiskuntarakenteidemme toimivuuteen. Kaupunkien konkreettisina ongelmina ovat kaupunkitulvat, lisääntyvä maankäyttö ja sen myötä tiivistyvä kaupunkirakenne ja hulevesien hallittu ohjaus. Vesirakentamisessa korostuu edelleen hulevesien suora ohjaaminen hulevesijärjestelmiin. Toisena asiana korostuu se, että vesirakentaminen keskittyy edelleen suuremman kokoluokan hankkeisiin ja toimijoihin. Pienempien toimijoiden, kuten yksityisten kiinteistöomistajien intressit esimerkiksi luontopohjaisiin ratkaisuihin ovat vielä hyvin vähäiset. Kaupunkien toimesta tonttikohtaista hulevesien ohjausta pyritään aikaansaamaan kepillä, eli erilaisin määräyksin, mutta maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta määräykset täyttävät ratkaisut ovat mitäänsanomattomia. Selkeänä ongelmana tähän liittyen on, että kiinteistönomistajien tietoisuus hulevesirakentamisesta on hyvin hataraa, eikä sen merkitystä ylipäätään hahmoteta. Näin ollen koin aiheen mielenkiintoiseksi. 

Käytännön haasteena tässä aiheessa oli se, että mittakaavaltaan tällainen pientalotontin (esim. rivitaloyhtiö) vesiaihesuunnittelu oli liian pienikokoinen. Määräaikaan mennessä palautetuista työohjelmista saatiin nopeasti kirjallisesti palaute. Saamani palaute oli seuraava:

Koska palautteen mukaan suunnittelualue oli liian pieni kurssityön kannalta, lähdin pikaisella aikataululla työstämään uutta työohjelmaa viikonlopun aikana. Maanantaina 14.2 oli intensiivipäivä, jossa omat aiheet oli tarkoitus esittää. Koska aikataulu oli aiheen valinnan kanssa siinä vaiheessa hyvin tiukka, oli mahdotonta ajatella jalkautuvansa maastoon mahdollisten alueiden tarkastelua varten (toki tuolloin oli luntakin maassa hyvin runsaasti). Näin ollen päädyin valitsemaan suunnittelualueen toisessa kurssissa kartoitusvaiheessa olleesta suurmaisemakokonaisuudesta. Tämän päätöksen jälkeen laadin uuden, 10 opintopisteen suuruisen työohjelman, johon määrittelin henkilökohtaisiksi oppimistavoitteikseni:

• konseptityövaiheeseen keskittymisen
• kohdealueen muutosherkkyyden tarkastelun
• kohteeseen soveltuvan vesirakennemuutoksen suunnittelun 
• visualisointitaitojen kehittämisen

Konkreettisena oppimistuloksena olisi työ, jossa yhdistyvät konseptin eri teemat sekä ongelmanratkaisu ja harjoitustyön kohteeksi tarkensin Pelkosenniemellä sijaitsevan Rajaojan. Alkukurssin luennot olivat painottuneet hyvin vahvasti luonnonuomiin, niin ajattelin Rajaojan luonnonuomana soveltuvan kurssiaiheeseen loistavasti.

Yllä 13.2 laatimani uusi työohjelmani.

Yllä intensiivipäivään (14.2) laatimani oman aiheen esittely. Koska vaihdoin oman suunnittelualueen viikonlopun aikana, ei intensiivipäivänä ollut ymmärrettävistä syistä opetushenkilöstöllä mahdollista antaa juurevaa palautetta aiheestani. Tähän olin varautunut varaamalla ajan ohjaukseen, koska koin tärkeäksi saada tuossa vaiheessa rakentavaa palautetta uuden kohdealueen soveltuvuudesta kurssityön aiheeksi. Saman iltapäivän ohjausajassa kävin kohdetta läpi Jukan kanssa ja ohjauskeskustelun mukaan aihe soveltuu hyvin kurssityöhön. Näin ollen lähdin tätä polku etenemään.

Tästä seuranneiden viikkojen aikana keskityin alueen taustoitukseen ja kartoitukseen. Netin syövereistä löytyi rutkasti hyödyllistä aineistoa ja aloin hahmottamaan myös eri sidosryhmiä sekä sitä myötä yrityksiä/yhdistyksiä/henkilöitä, jotka asioiden äärellä tällä alueella toimivat. Otinkin meilillä yhteyttä henkilöön, jolla on alueesta, sen arvoista ja muutospaineista erinomainen paikallistuntemus. Alla otteita käymästämme sähköpostikeskustelua.

Sähköpostikeskustelu antoi minulle vahvistusta, että Rajaojaan kohdistuu niin suojelullisia päämääriä kuin maankäytöllisiä päämääriä. Vaikkakaan en yhteydenoton kautta onnistunut saamaan konkreettisia aineistoja, niin sain tarvitsemaani vahvistusta. Pöyhiessäni alueen maankäyttöpaineita minulle alkoi vähitellen kirkastumaan Rajaojaan kohdistuvat uhkakuvat. Alkuvaiheessa pidin mahdollisuutena sitä, että laadin Rajaojaan kunnostussuunnitelman, mutta se ei tuntuvan istuvan kurssin tekniseen sisältötavoitteeseen. Varasin tätä varten vielä toisen ajan ohjaukseen ja ohjauksessa (28.2) Jukan kanssa kävimme alkuvaiheen kartoitusaineistoani läpi. Ohjauksen merkittävänä johtopäätöksenä oli, että Rajaoja itsessään ei vaikuta siltä, että se olisi akuutissa kunnostustarpeessa (ei edes kala-altaiden osalta). Näin ollen päätin tutkia aluetta vielä tästä lisää ja mielenkiintoni alkoi entisestään kohdistua alueen asemakaavamuutoksiin ja niiden mukanaan tuomiin vaikutuksiin alueen luontaisiin vesioloihin. 

Näillä ajatuksilla siirryin maaliskuun alkupuolella konseptin luontivaiheeseen. Olin siis taustoittanut alueen vesioloja, pohjavesialueita, vesistöjen kalastoa, vesistöjen tilaa, Rajaojaa taimenen elinympäristönä, Rajaojan kulttuurisia arvoja, ekologisia arvoja sekä maankäytönmuutosten aiheuttamia riskejä. Tässä suurena  kannustimena oli jo aiemmassa blogikirjoituksessa mainitsemani hulevesiseminaari, jossa keskusteltiin työmaavesien käsittelyn tarpeellisuudesta ja esiteltiin tästä käytännön ratkaisuja. Olin siis kulkenut varsin pitkän matkan, kunnes pystyin niin sanotusti lukitsemaan sen, minkälaista konseptia lähden rakentamaan.

Laadittu konseptiluonnos ja sen liitteeksi kerätyt lähtötiedot tuli palauttaa 21.3 mennessä. Ohjeen mukaan suunnittelu painottui kurssin alussa ideointiin, suunnittelukonseptin kehittelyyn sekä tarvittavien lähtötietojen ja tausta-aineiston hankkimiseen. Konseptin esittelyssä 21.3, eli niin sanotussa välikritiikissä tuli esitellä suunnitelman keskeiset ideat siitä, miten työssä vettä käsitellään ja/tai tukeudutaan sen prosesseihin, sekä kerrotaan taustatyöstä, jotka vaikuttaneet konseptin syntyyn. Tähän ohjeeseen peilaten palautin kartoitusvaiheen sisältävän konseptiluonnoksen määräaikaan mennessä. Välikritiikissä sain mielekästä positiivista palautetta konseptista, mikä oli mukavaa työn jatkamisen kannalta. Helmikuun alun työohjelmassa olin määritellyt neljä henkilökohtaista oppimistavoitetta, joista koin tässä vaiheessa kaksi onnistuneesti saavutetuksi, eli konseptivaiheeseen keskittymisen ja kohdealueen muutosherkkyyden tarkastelun.

Välikritiikin jälkeen kurssissa oli tentti, tentin palautus sekä työpaja. Pieni tauko oli tässä vaiheessa paikallaan harjoitustyön laadinnassa, jonka hyödynsin tutkimalla referenssejä vesiesteistä. Pääsiäisviikolla covidista huolimatta aloin intensiivisesti suunnittelemaan vesirakennesuunnitelmaa. Ehkäpä suurin ongelma itselläni aluksi oli löytää konseptinmukaiselle vesirakenteelle tarkka sijainti, osoittaa mistä vesirakenteeseen tulevat työmaavedet/hulevedet sinne ohjautuvat, vesirakenteen koon hahmottelu ja miten vesirakenne Rajaojaan linkittyy. Tuntui, että tuossa vaiheessa piti lyhyessä ajassa tehdä monia, monia pieniä ja suurempia päätöksiä, joilla kuitenkin oli lopputuloksen kannalta hyvinkin paljon merkitystä. Raamituksen helpottamiseksi laadin kahdesta erillisestä asemakaavasta oman tarkastelualueen ja siitä oman asemakaavakartan. Tämä auttoi "spottaamaan" vesirakenteen paremmin alueelle. Kun olin saanut määritetyksi tarkastelualueen, oli helpompaa rajata tarkastelualueen sisältä varsinainen suunnittelualue. 

Suunnittelualueen määrityksen jälkeen aloitin yleissuunnitelman laadinnan. Olin jo aiemmin kurssin aikana iltalukemisissa tutustunut golfkenttien rakentamisoppaisiin, hoito-ohjeistuksiin ja mm. pintakuivatuksiin. Koska yleissuunnitelma sijoittuu golfkentälle, oli toki itsestään selvää ottaa suunnittelussa huomioon tähän ympäristöön liittyvät erilaiset reuna-ehdot. Keskeisiä huomioita oli vesiesteiden merkitys golfin pelaamiseen, kun puhutaan niin sanotuista pelillisistä vesiesteistä. Nämä reuna-ehdot vaikuttivat yllättävän paljon yleissuunnitelman laadintaan (esim. vesiesteen reunat niiden hoitonäkökulmasta, luiskien kaltevuudet, kasvillisuusrajat jne) samoin kuin pinnantasaussuunnitelman laadintaan. 

Jo työohjelman laadinnassa tuli pohtia mitä teknisiä suunnitelmia harjoitustyö pitää sisällään. Samoin tentin yhteydessä teknisten suunnitelmien kokonaispakettia käsiteltiin. Tutkailin myös työpaikallani tyypillisten puistosuunnitelmien suunnitelma-asiakirjojen kokonaisuuksia ja näin sain muodostustettua omalle työlleni luontevan ja ammattimaisen suunnitelmakokonaispaketin sisällön. Pyrin suunnitelmapaketin laadinnassa siihen, että se vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän tosiasiallisia tarpeita. Tekemieni havaintojen perusteella päädyin tarkennetusti laatimaan:

• Suunnitelman selosteen
• Yleissuunnitelman 1:500
• Tasaus-, kuivatus- ja mittapiirustuksen 1:200
• Leikkauskuvat 1:200
• periaatekuvat 1:50
• Istutussuunnitelman 1:50
• Havainnekuvat

Jos kyseessä olisi ollut asiakastyö, olisi suunnitelmapakettiin kuulunut vielä ainakin kustannuslaskenta sekä hoitoselostus, mutta nämä tokikaan eivät tämän kurssin sisällön kannalta olleet tarpeellisia. Mutta kaiken kaikkiaan omaa suunnitteluprosessiani leimasi koko matkan tietynlainen realismi ja sisäinen keskustelu mikä on toteutettavissa olevaa ja mikä ei tai että mikä on kunnossapidon kannalta järkevää ja mikä ei.

Henkilökohtaisia tavoitteitani oli myös kohteeseen soveltuvan vesirakenteen suunnittelussa onnistuminen sekä visualisointitaitojen kehittäminen. Suunnitelmat pyrin aikataulutetusti saamaan valmiiksi maanantaihin 9.5 mennessä Merin ohjaukseen kaikilta muilta osin paitsi havainnekuvilta. Loppuviikot menivätkin raportin kasaamiseen ja havainnekuvien tekoon. Loppujen lopuksi onnistuin omasta mielestäni kehittämään myös niitä visualisoinitaitojani. Kehitettävää omassa osaamisessa on vielä paljon, edelleen muun muassa havainnekuvien laadinnassa (hidasta ja työlästä) ja maisema-arkkitehtuurissa ylipäätään. Minun tulisi välillä unohtaa inhorealismi ja antaa suunnitelmien teon mennä vaikka turhan lennokkaiksi. Uskoisin kuitenkin, että itselläni on hyvät valmiudet jatkossa lähteä laatimaan ympäristösuunnitteluhankkeille teknisiä suunnitelmia. Taisihan sitä joku mainita kurssityöni olleen insinöörimäinen, tiedä sitten oliko se itse asiassa kritiikki vai kehu, kun ottaa huomioon kurssin oppimistavoitteen: opintojakson suoritettuaan opiskelija on perehtynyt johonkin maisemarakentamisen tekniseen erikoiskysymykseen. Opiskelija hahmottaa maisemarakentamisen teknisen tiedon hankintaan, tuottamiseen ja soveltamiseen liittyvät haasteet. Tämän oppimistavoitteen mielestäni saavutin. Matka oli kyllä pitkä ja välillä hyvinkin kivinen.

 

Pia tiivistää loppureflektiossaan hyvin, että tämä harjoitustyö osoittaa miten paljon suunnittelutyöhön liittyy selvitettäviä asioita. Hänen sanoin, ilman kokemusta ei kannata yrittää liian vaikeaa suunnittelutehtävää. Tästä olen samaa mieltä.  Yksityiskohtaista tietoa suunnittelurakenteista voi olla hyvin vaikea löytää, ja ilman oikeita tahoja niihin käsiksi pääseminen voi olla jopa mahdotonta. Ympäristösuunnitelmien laadinta vaatii eittämättä laajan asiantuntijajoukon ympärilleen ja töiden vastuutusta eri tekijöille. Katariina pohtii samaa asiaa, eli että maisema-arkkitehti voi perehtyä monenlaisiin vesiin liittyviin kysymyksiin, mutta ne olisi hyvä tehdä aina yhdessä erilaisten alan osaajien kanssa, kuten esim. rakennesuunnittelijoiden tai kala-asiantuntijoiden. Maisema-arkkitehdin rooli ja anti projekteihin on tosiaan usein se, että maisema-arkkitehti kuroo näkökulmia yhteen ja sovittaa ratkaisut maisemaan ja paikan kulttuuriin.

Rikun havainnot blogissaan kurssin työllistävyydestä ovat osuvia. Itselläni on hyvin samantyyppiset havainnot kuin hänellä ja Vesalla. Lähtökohtaisesti oma työprosessini sujui hyvin ja ohjelman mukaan, mutta aikataulullisesti siihen meni myös minulla lopulta enemmän aikaa kuin mitä 10 opintopisteen suorittaminen vaatii. Kurssin alussa työohjelmaa laatiessani määrittelin siis työpanoksekseni 10 opintopistettä, joka on minimiopintopistemäärä tässä kurssissa (en kerta kaikkiaan uskaltanut haukata suurempaa palaa yksilötyöhön kurssin alussa). Tämän mukaan siis itseltäni olisi pitänyt mennä kurssiin 270 työtuntia, joista 50 tuntia luentoihin, tuntitehtäviin, harjoituksiin jne. ja itsenäiseen työhön 220 työtuntia. Itsenäinen työ sisältää sekä harjoitustyön tekemisen että tämän blogin kirjoittamisen. 

Kaiken kaikkiaan itselläni on itsenäistä työskentelyaikaa tässä uponnut noin 280 työtuntia, eli 12-13 opintopisteen välimaastoa. Blogikirjoitusten tekeminen on esimerkiksi ollut aikaavievempää mitä aluksi kuvittelin. Suuremmasta itsenäiseen työskentelyyn kuluneesta tuntimäärästä johtuen tavoittelen suorituksestani 12 opintopistettä. 

Arvosanaäänestys

Huomasin Mycosta, että meillä onkin vielä tehtävänä antaa myös arvosana esitellyille ja opponoiduille harjoitustöille. Vastausaika alkaa maanantaina kritiikkitilaisuuden jälkeen klo 17 ja se jatkuu tiistaihin klo 17 asti. Vastausaika on lyhyt, joka tarkoittaa että töitä ei enään siinä vaiheessa mitenkään ehdi lukemaan tarkasti läpi. Täytyy sanoa, että onneksi äänestyksen lopputulos ei ole harjoitustyön loppuarvosana, sillä kun ajattelee että arvosteltavia töitä on yhteensä kolmetoista, niin yhden päivän aikana ei mitenkään ole mahdollista lukea jokaista työtä huolella ajatuksella läpi. Saattaisi siinä äänestyksellä olla arvaamattomiakin vaikutuksia töiden lopullisiin arvosanoihin :) Hyvä myös, että äänestys on nimetön, eli tieto kenenkään antamista arvosanoista ei tule näkyviin (edes opettajille). 

Arvosanojen antamisesta juontuu mieleeni eräs artikkeli oppimisen arviointiin liittyen. Yliopistopedagogiikka -lehdessä julkaistussa artikkelissa Millainen arviointi tukee elinikäistä oppimista? artikkelin kirjoittajat (Virtanen, Postareff & Hailikari) kiteyttävät, että tavoitteesta ja tehtävästä riippumatta oppimisen arvioinnin tulisi olla luotettavaa ja oikeudenmukaista. Kirjoittajien mukaan arviointiin liittyy keskeisesti kaksi käsitettä: arvioinnin reliabiliteetti ja arvioinnin validiteetti. 

Reliabiliteetilla viitataan siihen, miten tarkasti ja osuvasti arvioidaan juuri sitä mitä on tarkoitus arvioida ja toisaalta sitä, miten johdonmukaista arviointi on. Kirjoittajat täsmentävät, että luotettavan arvioinnin tulisi olla johdonmukaista ja vapaata sattumanvaraisuuksista ja muista ulkoisista muuttujista, kuten siitä, kuka arvioi ja missä tilanteessa. Esimerkiksi arvioijan / opettajan fyysinen kunto tai stressin aste ei saa vaikuttaa arvioinnin lopputulokseen eikä se, kuka arvioinnin tekee. Eli kahden eri arvioitsijan tulisi siis päätyä samankaltaiseen arvioon. 

Arvioinnin validiteetilla puolestaan kirjoittajien mukaan tarkoitetaan sitä, että arvioinnin tulisi mitata sitä osaamista, mitä sillä on tarkoitus mitata ja vastaavasti arvosanojen tulisi heijastaa luotettavasti osaamisen laatua, laajuutta ja tasoa. Arvioinnin tulisi täyttää nämä keskeiset kriteerit ollakseen luotettavaa ja oikeudenmukaista. Luotettavuuden ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi arvioinnin suositellaan olevan kriteeriperusteista eli perustuvan etukäteen asetettuihin kriteereihin. Ja näiden kriteerien tulisi kuvastaa sitä, mitä opiskelijoiden tulisi osata kurssin jälkeen, eli olla yhteydessä kurssin tavoitteiden kanssa. Tavoitteita ei tulisi kuvata pelkästään määrittelemällä opittavia sisältöjä, vaan kuvata täytyy myös tavoiteltava ymmärryksen taso. 

Arviointikriteerien avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeää, jotta opiskelijat tietävät, millä perusteilla heitä tullaan arvioimaan. Opiskelijoiden tulisi saada myös tietää, mikä on arvioinnin tavoite ja tehtävä milloinkin. Artikkelin kirjoittajien näkemykset edustavat mielestäni erinomaisia suuntaviivoja arvioinnin periaatteille. Opiskelijan tulee voida luottaa, että arviointi on oikeudenmukaista ja tasapuolista. Tästä syystä on tärkeää varmistaa, että arvioijat toteuttavat arvioinnin tutkinnon tai kurssin osaamistavoitteiden mukaisesti. Opiskelijalähtöisyyttä ja laadukasta arviointia on myös se, että opiskelijalle tiedotetaan arviointipäätöksestä ja hänellä on mahdollisuus tutustua arviointiaineistoon ja saada tieto osaamisen arvioinnin perusteista. 

Miksi arvioinnilla sitten on merkitystä? Yksi syy on se, että kun arviointi on tehty laadukkaasti, työelämä voi luottaa, että opiskelijalla on tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen hallussaan valmistuessaan. Arviointien antaminen ei itse asiassa ole mikään helppo tehtävä. Opiskelijaryhmät ovat hyvin laajoja ja opiskelijoiden taustat ovat erilaisia. Näin ollen myös heidän osaamistasoissaan voi olla vaihtelevuutta kurssin alkaessa (vaikkakin kurssille pääseminen edellyttää jotain tiettyjä aiempia suorituksia). Tämä tuo luonnollisesti omat haasteet opettajalle arviointiin, jotta se pysyy luotettavana ja johdonmukaisena opiskelijan lähtötasosta riippumatta.

Tuohon edellä mainitsemaani Yliopistopedagogiikka-lehden artikkeliin peilaten täytyy todeta, että tällä kyseisellä kevään kurssilla on selkeästi tuotu esille harjoitustyöhön liittyvät arviointikriteerit. Yllä olevassa taulukossa on nämä arviointikriteerit esitettynä. On hyvä, että arviointikriteerit hajautetaan eri osa-alueisiin ja niistä kutakin osiota tarkastellaan tarkemmin. Käytännössä toki voi olla joissain tapauksissa hankalaa jakaa harjoitustyötä eri osa-alueisiin, kun ne limittyvät myös toistensa päälle ilman selkeitä rajoja. Itse olen oikeastaan koko kurssityön ajan painiskellut maisema-arkkitehtonisen painotuksen ja ekologisen painotuksen kanssa, koska olen tässä harjoitustyössä kokenut ne jotenkin toistensa vastinpareiksi (dualismia luonnonympäristö ja luonnonympäristö). Tähän varmastikin vaikutti se, että kurssin alkukuukausien luennot painottuivat hyvin vahvasti purojen ja uomien ennallistamistarpeeseen ja luontoympäristöihin. Muistan raapineeni useasti päätäni, että miten kummassa saan linkitettyä peräkorvessa sijaitsevan ojitusuoman ennallistamissuunnitelmaan maisema-arkkitehtonisesti korkeatasoista designia :) 

Kurssin luennoissa maisema-arkkitehtonisesti korkeatasoisia vesirakennelmia käsiteltiin harmillisen myöhään, eli vasta 2.5 Terveisiä rapakon takaa -luennossa. Oman ajatustyöni kehittymisen kannalta olisi ollut hyvin hedelmällistä, että tämä luento olisi ollut jo tammi- helmikuussa harjoitustyön aihetta määritellessäni. Tätä nyt pohtiessani tein pienen kierroksen harjoitustöiden sijoituspaikoista ja huomasin, että vain viisi kurssityötä kolmestatoista sijoittuu tiiviisti rakennettuun kaupunkiympäristöön (kuoppapuisto, hanasaari, lumilogistiikka, vöyrin vedet, sibeliuspuisto). Se, että onko valinnut suunnitelmanalueekseen rakennetun kaupunkiympäristön vai luontoalueen vaikuttaa eittämättä harjoitustyön maisema-arkkitehtoniseen otteeseen.  Luulenpa, että jos nyt olisin aloittamassa kurssin uudestaan, niin valitsisin harjoitustyöni suunnittelualueeksi jonkin kaupunkialueen. Mutta ainahan voi tosiaan jossitella! :)

Arvionti on siis jo peruslähtökohdiltaan varsin vaikea laji. Tämän kurssin tapauksessa harjoitustöiden arvioinnin vaativuutta lisää se, että suunnittelualueet ovat kaikki toisistaan erilaisia, erikokoisia ja sijoittuvat eri ympäristöihin. Myös työryhmien koot vaihtelevat yhden hengen ryhmistä viiden hengen ryhmään saakka. Eipä ole mikään helppo nakki näiden töiden luotettava ja oikeudenmukainen arviointi!

Valmistautumista kritiikkiin

Tänään perjantaina oli määräaika opponointien palautuksille. Palautetaanpa samalla ensin mieleen, että mitä opponointi oikein on. Tiivistäen voisi sanoa että, opponointi on työn asiasisällön, rakenteen, kielen ja ulkoasun arviointia myönteisessä hengessä. Opponentin tehtävänä on analysoida kirjallista työtä kriittisesti ja rakentavasti sekä esittää perusteltuja korjaus- ja täydennysehdotuksia työhön ja ehdottaa vaihtoehtoisia tapoja käsitellä asiaa. Kuulostaa helpommalta mitä ehkä onkaan 😊

Työt, jotka meidän piti Marian kanssa opponoida olivat siis Veden tarinat sekä Monimuotoisen kosteikon suunnittelu.  

Tässä kirjallinen opponointi Veden tarinat -työhön:

Ja tässä Monimuotoisen kosteikon suunnittelu -työhön:

Näillä eväillä on siis tarkoitus mennä maanantain kritiikkipäivään. Tässä vaiheessa kurssia on mielestäni tärkeää, että kaikille jää ansaitusti hyvä fiilis tehdystä urakasta. Kaikki ovat tehneet todella hienoa työtä kevään ajan ja jaksaminen on varmasti ollut monella tänä keväänä koetuksella. Positiivisin palauttein on hyvä jatkaa opintoja taas eteenpäin! Oman työni opponointeja en ole vielä käynyt lukemassa, taidanpa käydä ne seuraavaksi lukemassa (mikäli uskallan :))

Valmis työ!

Tänään maanantaina oli harjoitustöiden palautuspäivä. Vielä meni viikonloppua työn hiomisessa, joten voinee sanoa että kaikki aika tuli tähän käytettyä. Täytyy sanoa, että varsin huojentava fiilis sitä kuitenkin tuli, kun työn palautti. Edeltävät viikot ovat olleet hyvin intensiivisiä ja työntäyteisiä harjoitustyötä kokoon työstäessä. Ja ainahan siinä niin käy, että aika tuntuu loppuvan kesken, ja lopulta on vaan todettava, että tässä tämä työ nyt on valmiina!

Tämän päiväinen esityspäivä oli varsin mukava. Tällaisten esityspäivien parasta antia on ehdottomasti kaikkien kurssilaisten töiden näkeminen ja esitysten kuuleminen. Päivän aikana nähdyt harjoitustyöt olivat jokainen hienosti ja huolellisesti tehtyjä. Harjoitustöistä välittyi töiden tekijöiden perehtyneisyys aiheisiin, ja oli todella inspiroivaa nähdä miten korkeatasoisia kaikki työt olivat. Ja kuitenkin vaikka työt olivat erilaisia, niin kaikkia töitä yhdisti kurssin ylätason teema eli vesirakentaminen. 

Tässä kaikki kurssityöt lueteltuna:

Suhangon kaivosvesien vaihtoehtoinen vesienkäsittelysuunnitelma

Hylkypuisto entiseen öljysatamaan

Porin - Kuukkarin Kuoppapuisto

Lumilogistiikka ja puhdistamisprosessit tiivistyvässä kaupunkirakenteessa

Muhjärven tulvametsä

Vöyrin vedet

Monivaikutteiset kosteikot maatalousalueilla ja kasvillisuuden hoidon keinot (essee)

Kunnostussuunnitelma Finnoonniityn puroympäristöön

Hanasaari

Monivaikutteisen kosteikon suunnittelu

Luonnonmukainen ohitusuoma Pyhäkoskelle

Sibeliuspuiston lorinaa

Veden tarinat

Seuraavaksi onkin sitten opponointien vuoro. Opponoinnit suoritetaan siten, että jokaista työtä opponoi kaksi opponoijaparia. Minun opponoijapariksi nimettiin Maria ja opponoitaviksi töiksi määritettiin Veden tarinat sekä Monivaikutteisen kosteikon suunnittelu. Pääsemme siis tutkimaan tarkemmin hyvin mielenkiintoisilta vaikuttavia töitä ja laatimaan niille opponointeja!

 Ohjausta ja kriteerien pohdintaa

Tänään olin Merin ohjauksessa ja sain kuin sainkin ohjaukseen piirrospaketin valmiina mukaan. Esittelin Merille raportin alkuosan suunnittelukohteineen sekä laatimani piirrokset. Huojennus oli suuri, kun sain kuulla ratkaisujen vaikuttavan olevan perusteltuja ja lähestymistavoiltaan harjoitustyöhön hyvin soveltuvia. Helpotuksen huokaus! Olen viime viikkoina stressannut, että jos tässä olenkin mennyt aivan hakoteille, niin miten ihmeessä enää tässä vaiheessa kurssia ehtisin suuria muutoksia tekemään.  Hyvä siis, että piirrokset muodostivat loogisen paketin. Nyt vielä viimeisiä hiomisia raporttiin, havainnekuvien tekeminen sekä taiton vääntäminen. 

Harjoistustyön osalta siis tuntuu nyt aikas selkeältä, millä askelmerkeillä sen saan työstettyä loppuun. Sen sijaan tämä oppimispäiväkirjan pitäminen aiheuttaa pientä pään vaivaa. Kurssiarvosana kuitenkin loppujen lopuksi muodostuu 70 prosenttisesti harjoitustyöstä ja 30 prosenttisesti oppimispäiväkirjasta. Myönnän, että tällaisen blogi-oppimispäiväkirjan pitäminen ei ole suurimpia vahvuuksiani. Näin kurssin loppupuolella jo ollessa huomaan itse asiassa, että yksi käytännön syy tämän kanssa painimiseen on ollut se, että aika usein työstän varsinaista harjoitustyötä intensiivisesti iltaisin ja usein aivan yömyöhään asti. Blogin kirjoittamisen kannalta olisi ollut hyvä ajoittaa harjoitustyön tekeminen aina esim. tuntia aikaisemmaksi ja käyttää viimeinen tunti blogin kirjoittamiseen. Tämä siitä syystä, että seuraavana päivänä sitä yleensä on jo seuraavat asiat työn alla ja ajatukset muualla kuin harjoitustyössä. Eli jälkeenpäin blogiin on hieman hankalaa yrittää muistaa kaikkia niitä työn laadinnassa käytyjä omia pohdintoja ja syitä miksi on johonkin ratkaisuun harjoitustyössä päätynyt. Tämän yritän ottaa oppina mahdollisia seuraavia sellaisia kursseja varten, johon kuuluu oppimispäiväkirjan laadinta. 

Kahlasin myco:a uudestaan läpi kerratakseni vielä blogin arviointikriteerit:

 

Näitä kriteereitä nyt lukiessani mietin, että olen jokseenkin hyvin saanut dokumentoitua omaa oppimisprosessia. Uskoisin myös, että tästä blogista käy ilmi, että tunnen kurssisisällön kattavasti ja varsin hyvin (tulee jo uniinkin). Samoin olen pyrkinyt tuomaan esiin arviointia omasta oppimisestani sekä muodostaa omia pohdintoja ja näkökantoja. Mutta ei tämä blogi toki täydellinenkään ole. Olen jossain vaiheessa erityisesti kurssin alkuvaiheessa käynyt katsomassa muiden blogikirjoituksia, mutta nyt loppuvaiheessa se on jäänyt. Kunhan saan akuuteimmat vaiheet harjoitustyön osalta tehtyä, niin käyn vielä lukemassa muiden oppimispäiväkirjoja. Onneksi oppimispäiväkirjan osalta aikataulua on hieman kurssityön palautusta enemmän jäljellä!

Deadlineen kuukausi aikaa

Tasan kuukauden kuluttua on harjoitustyön palautuksen deadline. Toisaalta tässä tuntuu vielä aikaa riittävän, mutta toisaalta tuntuu että aikaa on aivan liian niukasti!

Viime päivät olen työstänyt suunnitelmaa oikein urakalla. Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, olen yleissuunnitelman saanut jo varsin hyvälle mallille työstettyä. Tämän jälkeen siirryin piirtämään altaan tasaus-, kuivatus- ja mittapiirustusta. Tässä on samalla tullut pähkäiltyä eri piirroksille parhaiten soveltuvia mittakaavoja. Yleissuunnitelman piirsin A3 paperikoolle mahtumaan, eli mittakaavaan 1:500. Tasauspiirroksen puolestaan on tarpeellista olla tarkempi, kun otetaan huomioon sen tarpeellisuus teknisenä asiakirjana. Näin ollen lähdin työstämään sitä 1:200 mittakaavassa. Paperikoko kasvoi huomattavasti. Tämä tarkoittaa että työn taittovaiheessa tulee ylimääräisiä vaiheita, kun erikokoisia papereita kokoaa yhteen. Tasauspiirroksen jälkeen lähden työstämään leikkauskuvia ja tarkentavia periaatekuvia. Yksin kun harjoitustyötä väsää, niin kyllä tässä hommaa riittää, huh!

Tavoiteaikatauluna olisi saada kaikki suunnitelmapiirrokset valmiiksi toukokuun ohjaukseen (8.5). Katsotaan kuin käy! Jos ohjauksessa tulee jotain isompaa muutostarvetta esiin, niin ehdin tarvttaessa sellaisia vielä tehdä. Ohjauksen jälkeen aion keskittyä havainnekuvien tekemiseen ja raportin taiton kokoamiseen, niihinkin on jätettävä hyvin aikaa. Eritoten havainnekuvien tekeminen on todella hidasta ja työlästä (vaikka myös mukavaakin).

Kuumeilua

Maaliskuun lopussa olleen tentin siivittämänä pääsin jo varsin hyvään alkuvauhtiin suunnitelmien laadinnan kanssa. Tentissä laaditun piirustusluettelon avulla itsellekin kirkastui tarvittavat suunnitelmat sekä tietysti niiden työjärjestys. Ehdin onneksi jo aika hyvälle mallille vesirakenteen ja siihen keskeisesti liittyvän alueen yleissuunnitelman laadinnassa. Kunnes kuinka ollakaan tuli sairastuminen covidiin! Viime viikolla olo oli varsin hyytelöä kuumeesta johtuen. Onneksi nyt jo vointi parempi, joten ei muuta kuin uudestaan ajatusmyssyä päähän!

Tänään olenkin pohtinut suunnittelemani vesirakenteen osalta siinä tapahtuvan veden kiertoa. Oma suunnittelukohteeni on siis golfkentän vesieste. Pelillisissä vesiesteissä vedenpinnan taso pyritään pitämään mahdollisimman korkealla, jotta pelaajan on mahdollista ennakoida pallon mahdollinen joutuminen vesiesteeseen ja suunnitella lyöntinsä vesiestettä välttäen. Koska pelillisessä vesiesteessä vedenpinnan taso halutaan pitää stabiilina ja mahdollisimman korkealla, ei vesiesteen vettä ole tarkoituksenmukaista imeyttää maaperään. Näin ollen kyseessä olevan rakenteen tulee olla vettä keräävä allas. Samalla myös vettä varastoiva allas, koska käytännössä golfvesiesteiden vettä usein hyödynnetään kentän kasteluvetenä. 

Golfkentät puolestaan varustetaan maalajista riippuen vähintäänkin pintakuivatusputkilla ja ne johdetaan takaisin vesiesteisiin. Sitten toki taivaalta satava suora sade lisää vesimäärää altaassa, mutta vettä myös koko ajan haihtuu sieltä pois. Ja tässä kyseisessä suunnittelutyössäni vesiesteeseen johdetaan alueen yläpuoliselta rakennettavalta alueelta sekä työmaavedet että lopulta hulevesiä. Ja altaan täyttyessä ylimääräinen vesi johdetaan ylivuotoputkella pois altaasta. 

Eli vettä tulee ja menee moneen suuntaan. Tein tästä pienen hahmotelman paperille. Näkyypä tuossa hieman viittausta myös tulevan vesiesteen muotoonkin. Näillä ajatuksilla taas eteenpäin!